Rufuksella ripuli... Edellispäivänä Rufus vikisi hetken ja roiskaisi nestemäistä ripulia eteisen ja keittiön lattialle. Luuttuhommiin, koirat pihalle (tuloksetonta äkistelyä) ja Canikur-nappia naamaan. Lauantaina Rufuksen uloste oli ihan normaalia, samaten tänään päivällä.

Ripulointi alkoi yllättäen tuossa nelisen tuntia sitten, ihmettelin kun sylissä oleva Otso haisi vähän kummalliselta, mutta sehän tulikin Rufuksesta, joka oli ystävällisesti hivuttautunut jalkojemme juureen ripuloimaan. Ettei vaan jäisi huomaamatta, varmaankin. Vana alkoikin olohuoneen ovelta. Onneksi ei seisty matolla eikä Otson lelulaatikon äärellä. Valitettavasti ajoitus oli pielessä, sillä väsynyt Otso olisi pitänyt nukuttaa ja Juppe oli yliopistolla. Ei muuta kuin koirat vessaan, ikkunat auki, huutava Otso pinnasänkyyn ja siivoamaan. Otso oli tosi hylätyn näköinen kun kävin välillä lohduttamassa, alahuuli mutrulla ja syyttävästi vaikertaen riiputti käsiä sivuilla eikä tehnyt elettäkään yrittääkseen syliin, mutta suurieleisesti paiskasi kuitenkin tarjoamani lelun toisensa perään kanveesiin. Viimeisten moppauksien ajaksi piti hakea hänet vankilastaan ja istuttaa nojatuoliin lukemaan Eläinkirjaa. Positiivista tässä oli että Otson nukahdettua siivousvimma jostain syystä laajeni, joten siinä vaiheessa kun Juppe ehti kotiin, oli täälläkin melko siistiä. Ja ainakin hyvin tuuletettu.

Tunti sitten Rufus istui meidän sängyssä ja vikisi. Kaksi sisälle sattunut vahinkoa viisastutti sen verran, että arvelin kyseessä olevan tavanomaisen seurustelun sijasta ripulihätä. Tuskin kova kiire, kun ei se ramppaa ympäriinsä, ajattelin. Miten väärässä sitä voikaan olla, lopputulos oli nimittäin vahinko välittömästi kotiovesta päästyä rappukäytävään, hinasin kyyristyneen koiran väkisin hissiin ja pidin sen takapäätä ilmassa, jos vaikka päästäisiin alas asti ennen suurempaa räjähdystä. Päästiinkin kohtuullisesti, mutta räjähdyksen sijaan seurasi kymmenen pitkää minuuttia tuloksetonta kyykistelyä puskassa. Vikinä alkoi saman tien kun päästiin takaisin sisälle, joten ei muuta kuin takaisin ulos. Iloinen leikkisä koira kun pääsee keskellä yötä yksin ulos, ei mitään kiirettä kakalle, vartti odottelua ulkona että oliko sillä koiralle ripuli vai ei, ilmeisesti ei kun se vaan juoksee ympyrää, ja taas, kun suunta on takaisin sisälle, vikinä alkaa ja ei kun takaisin puskaan 10 minuutiksi odottamaan tuleeko sieltä mitään. Ei tullut. Sen jälkeen päästiin melko rauhassa sisään asti. Canikuria taas naamariin ja no, nyt se onneksi nukkuu rauhallisesti, jospa kestäisi aamuun asti.

Rufuksen perjantaiagility jäi myöskin väliin tällä viikolla yltyneen niiskutuksen (Rufus puhaltaa uloshengityksellä ilmaa nopeasti sierainten kautta ulos monta kertaa peräkkäin) ja toistuvien reverse sneezing -kohtausten takia. Kennelyskästä on varoiteltu, että sellaista olisi taas liikkeellä, mutta nenäpunkkia veikkaisin minä olemattomalla kokemuksellani asiasta. Olen vähän pidempään kuulostellut, voisiko Rufuksen tuhina ja tohina olla jotain hengitystieongelmaa, se kun esimerkiksi nuuskutellessaan, seuratessaan (pää ylöspäin) ja muuten vaan piehtaroidessaan pitää paljon enemmän kaikenlaisia röhkäisyjä ja tuhahduksia ja aivastuksia kuin Charo, mutta näin selkeitä oireita ei ole ennen ollut. Huomenna täytyy varmaan päästä eläinlääkäriin, katsotaan mikä on tilanne ripuloinnin ja nenän suhteen ja mietitään sitten mennäänkö maanantaiagilityynkaan...

Ensimmäisen nakkitreenin (n. 7 toistoa) saldo oli hyvä. Charo ei yrittänyt yhtään syödä kapulanakkia.

Mutta onhan tämä nöyryyttävää.

Rufuksen ja Netan Lumi-pennuista löytyy kuvia pentueen sivuilta: http://sanobolero.com/pentueet/netruf/gallery.htm

Eilen oli taas agialkeisjatkoa, ohjelmassa oli kolmen esteen hyppyrivi (-kö), eli välistävetoja ja miksisitänytsanotaan, takaakiertoja. Sivuohjelmana oli kepeille meno hypyltä, eli kuuden kepin rivi ja sen vieressä aita, jonka takaa lähdettiin ja ohjattiin koira oikeaan keppiväliin ja pujotteluun. Lisäksi oli yhden ja kahden esteen asetelmat, joissa sai harjoitella ohjauskuvioita omaan tahtiin.

Yhdellä narttukoiralla ilmeisesti oli juoksut alkamassa, ja poikakoirat oli erikoisen hermostuneita. Ryhmässä on aika virkeitä poikia (ja yksi virkeä narttu myös), muitakin kuin Rufus ja Touko siis, ja vähän väliä joku vähän karkasi milloin minnekin tai vähän pärisi tai haukkui tai... Rufus ja Touko varastivat yhden ärinäkierroksen keskenään, kun satuttiin olemaan peräkkäisillä esteillä menossa samaan suuntaan, ja kerran Rufus karkasi kahden hypyn sarjan jälkeen vieressä odotelleen pinseriklopin "päälle". Ihme kyllä pinseri kirmasi remmin rajoissa karkuun, eikä tullut tappelua, vaikka sama kloppi muulloin piti melko vakuuttavaa rähinää ja korinaa hihnan päässä toisia tuijotellen. Testosteronia oli ilmassa, eikä keskittyminen oikein ollut ihan kohdallaan. Rufus haukkui tosi paljon. Tein paljon paikallaan oloja namipalkalla, ja istuskelin välillä reunalla koiraa silitellen. Olisi ehkä pitänyt vielä enemmän käydä ulkona, koska siellä oli rauhallisempaa.

Kuitenkin ne harjoitukset, mitä tehtiin, meni ihan hienosti. Välistävedot oli helppoja ja sujuivat molempiin suuntiin. Kun kolmella esteellä niitä tehtiin, välillä vauhtia oli niin paljon, että käytin kerran Birgitan kikkaa ;) eli taputin vähän käsiä, jotta sain Rufuksen kääntymään viimeisessä välissä kohti. Hypyltä kepeille sisään meno sekä myös pujottelut sujui, kun oli ohjaaja neuvomassa. Itsekseni kun koitin, ohjasin usein väärältä puolelta ja olin koiran tiellä. Takaa kierrot onnistui yksittäisellä ja kahden esteen sarjalla hyvin. Kello oli kuitenkin jo yli yhdeksän kun päästiin takaakiertoja ottamaan sillä kolmen esteen sarjalla, se onnistui ensin hienosti vasemmalle, mutta takaisin päin ei sitten millään. En juossut enkä ohjannut ja Rufus meni kovaa ja haukkui kovaa, enkä pysynyt perässä. Oltiin kai molemmat jo vähän väsyneitä. Lopulta piti sitten ottaa yksi este kerrallaan ja namipalkalla, tämä onnistui, ja siihen lopetettiin.

Rufus hakee esteitä ja koittaa saada ohjauksesta jotain irti, eli vilkuilee kyllä mua, sekä reagoi hienosti pieniin liikkeisiin, mutta jos ei kukaan ohjaa, niin sitten se arvelee itse millaista harjoitusta milloinkin tehdään. Marian kanssa autossa analysoitiin, että täytyy vaan opetella nopeammaksi jos on nopea koira. Sen sijaan että palkkaisin jonkun nopeamman harrastamaan agilitya Rufuksen kanssa (;D) voin kuulemma Marian mukaan opetella itse nopeammaksi. Toivotaan että onnistuu.

Illalla kotona Charo treenasi pizzanreunapalan noutoa. Pidetään pizzan reunapalasta koiran edessä kuten noutokapulaa ja sanotaan ota tai pidä, ja kun se ottaa palasen kulmahampaiden taakse, pidetään vähän vetoa ettei se ehdi pureskella. Tämä sujui myös yllättävän hyvin jo parin toiston jälkeen, kunnes reunapala oli niin pieni ja pehmennyt, että se meni parempiin suihin. Tänään kokeillaan nakilla ;D.

Sano Boleron kennelissä Lieksassa on tänään aamupäivällä nähneet päivänvalon neljä pientä espanjanvesikoiraa.

Neta pyöräytti kolme poikaa ja ainokaisen tyttären naistenpäivän kunniaksi, päivää ennen ensimmäistä laskettua aikaa. Pojista ensimmäinen oli valko-ruskea, ruskeaa päässä ja pari täplää rungossa, toinen poika musta pienin valkoisin merkein (kuin Neta). Sitten syntyi kolmas veljeksistä, musta valkoisin nilkkasukin ja pienellä valkoisella maitokuonolla. Viimeisenä syntyi sisko, valkoinen runko yhdellä ruskealla täplällä ja ruskealla päällä.

Lisätietoja löytynee piakkoin kennelin kotisivuilta (www.sanobolero.com), puhelin käteen ja soittamaan, jos haaveissa on oma espanjalainen pomppu- ja pusukone.

Kukkakimpun myötä onnea Netalle ja vähän myös muille naistenpäivän viettäjille!

Tänään oli tauon jälkeen taas ATT:n alkeisjatkoagilitya. Tässä välissä oli yksi maanantai jolloin oli talokokousta enkä päässyt agilityyn, yksi pakkasrajan alle mennyt maanantai sekä perjantaitreeneissäkin TOKO-vuoro.

Aiheena oli koiran motivointi (putkihyppyputkihyppyputkirallia), A-este sekä kepit. Rufus meni hianosti! Siitä sanottiin että se osaa kyllä kaikki, ihan kuin olisi ollut alkeiskurssilla aina :D. Putkirallissa onnistui ensimmäisen kerran kompuroinnin jälkeen takaaleikkaukset sekä kaukaakin lähettämiset. Rufuksella oli hienosti vauhtia, motivaatiota tosiaan riitti ja sain ohjattua sitä ihan niin kuin halusinkin. A-esteellä mentiin nyt - kurssin puitteissa ;) - ekaa kertaa ilman hihnaa ("Kun Rufus menee niin nätisti"), ja Rufus pysähtyi loistavasti 2on-2off-asentoon namialustalle. Keppejä on menty tässä välissä jonkun kerran omissa perjantaitreeneissä, ja viime kerralla ne meni siellä verkkojen kanssa ihan hienosti, lopulta. Nyt ajatus oli selvästi hautunut, ja Rufus osasi pujotella ilman ohjaimia neljä keppiä -> nami, neljä keppiä -> nami, neljä keppiä ja nami. Pleksien kanssa se meni koko sarjan loppuun asti, hienoa :)!

Ei kerta kaikkiaan mitään valitettavaa Rufuksen suoriutumisesta!

Ja tässä vähän kuvasaastetta siltä ajalta kun oli älyttömiä pakkasia. Ja paljon puuterilunta... Nythän täällä on loskakeli.

Pakkanen taisi lauhduttaa poikien tunteitakin, kun leikki sujui näin sopuisasti.

Charoa taitaa vähän paleltaa...

Saiskos sitä lelua takaisin hyötykäyttöön?

Rufuksella on jo hieno turkki, rastoilla melkeinpä kauttaaltaan!

On se Charokin aika söpö, ja leikkisä.

Auts auts auts tassut jäätyy, voidaanko jo mennä kotiin?

Loppuun vielä vähän umpihankihippaa ojan pohjalle kertyneissä kinoksissa.