Eilen ja tänään tein Charon kanssa esineruutua metsässä, hyvin toimii! Eilen jätin sen käskyn alle siksi aikaa, kun kävin kiertelemässä ruutua (joka tosin oli oikeastaan vain kaistaleen pätkä, ehkä 10-15 m leveä eikä varmaan kuin 30 m pitkä), ja aika hyvin se pysyikin, vaikka apua varmasti oli kaatuneesta puunrungosta, jonka taakse sen jätin odottamaan. Kadonneena esineenä oli heijastinnauha, joka löytyi aika nopeasti.

Tänään jätin Cn ihan puuhun kiinni, ja vein Rufuksen kanssa vanhan pallon ruudun perälle. Tällä kertaa ruutu taisi olla lähempänä oikeita mittoja, ainakin syvyyttä oli enemmän kuin eilen ja leveyttäkin varmaan 25 metriä. Kiertelimme kauan pennun kanssa aluetta ja Charo keräsi kierroksia puun juurella. Kun vihdoin menin palasin luo ja pysähdyin odottamaan, että se rauhottuisi ennen kuin päästän sen irti, se paukutti hyvän haukkuilmaisusarjan ihan vaan sen takia, että oli tarve päästä tekemään hommia ja minä satuin seisomaan siinä sen näköisenä, että nyt kuuluu haukkua... Kun sain pannan irti, Charo loikki kuin turboraketti sivulle ja seurasi ja haukkui siinäkin ja lähti pistolle kun kielsin haukkumasta. Tuli ihmeen kaupalla sentään käskystä takaisin, eli jollain tasolla on hallittavuus parantunut. Otin sen uudestaan viereen ja silittelin sitä siinä vähän aikaa, nopeasti se onneksi noissa lähetystilanteissa keskittyy ja tuijottaa suoraan eteen päin käskyä odottaen. "Mihinmeni" on mulla esineruudun virityssana, ja "ESI-ne" sitten se lähetyskäsky. Charo sinkosi käskystä puun rungon yli melko suoraan takarajalle, juoksenteli siellä hyvän aikaa, joskaan ei ihan niin syvällä että olisi esineen löytänyt, palasi sitten ensin vasenta reunaa takaisin päin, siksakkasi siinä hetken, ilmeisesti joku haju tai jälki siinä kohtaa, kunnes palasi takaisin kauemmas, tullakseen taas oikeaa reunaa minua kohti. Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että se tekee nyt ihan jotain muuta kuin etsii esinettä, kun tarkasti moneen otteeseen jonkun kohdan, mutta löytyihän se pallokin, Charo toi sen ihan nätisti suoraan ja pureskelematta melkein käteen asti, mutta viime hetkellä päätti kuitenkin tapporavistaa lelun... Palkkasin heittelemällä palloa, pitää ensi kerraksi muistaa ottaa eriskeen etsittävä esine ja palkkalelu, ettei tuo esineellä leikkiminen vaan jäisi tavaksi.

Jatkettiin sitten metsälenkkiä, Charo oli vieläkin kierroksilla kun vihdoin pääsi hommiin, ja kanniskeli isoa keppiä. Pariin otteeseen pysähdyin "maalimiesmäiseen asentoon" keskelle polkua, piilotin pallon hihaan ja odotin että Charo huomaa tilaisuutensa tulleen ja tulee haukkumaan. Hyvästä sarjasta palkkasin sitten pallolla, tämä sujui hyvin. Kun oltiin jo tulossa kotiin päin, jäi pallo Rufuksen jäljiltä polun varteen. Kumpikaan koirista ei tainnut huomata sitä, ja jatkoin matkaa pois polulta. Noin 30 metrin päästä oltiin tultu takaisin esineruudun alueelle, otin Charon sivulle ja lähetin hakemaan unohtunutta palloa. Tämän kaltainen tehtävä on palveluskoirien etsintäkokeessa, jossa koiraa seuruutetaan maastossa n. 50 metriä, jonka aikana pudotetaan koiran huomaamatta esine, jatketaan seuraamista alokasluokassa toiset 50 metriä, jonka jälkeen lähetetään koira jälkeä pitkin noutamaan pudotettu esine. Charo ei ole tätä tehnyt ennen, mitä nyt ihan lyhyeltä matkalta etsinyt itse hävittämiään leluja. No, lähetyspaikka oli äskeisen esineruudun alueella, ja vaikka lähetin Charon takaisin tulosuuntaan, se lähti 90 asteen kulmassa oikealle, seuraamaan ilmeisesti jotain niistä ruudun tallausjäljistä. Otin sen uudestaan vierelle, ja lähetin palloa kohti, tällä kertaa sanoin ensin pariin kertaan "Missä pallo?" ja sitten ihan uutena käskynä "Unohtu!", jonka ajattelin olevan tarpeeksi erilainen muista etsintäsanoista. Nyt Charo lähti vähän liikaa vasemmalle, löysi ensin sen ison kepin jota oli kanniskellut esineruudun jälkeen, nosti sen, mutta jatkoi ilman uutta käskyä vanhoja jälkiämme pitkin hakemaan palloa ja toi sen hyvin käteen asti.

Ei ehkä ole ihan terävintä älyä osoittavaa harjoitella kolmea eri etsintälajia puolen tunnin sisään (esineruutu, haukkuilmaisu ja pudotetun esineen nouto), mutta kaikki nämä oli kuitenkin leluun liittyviä ja samankaltaisia tehtäviä. Erityistä virittelyä tai rutiineja on ole harrastanut muutenkaan, joten koira katsoo tilannekohtaisesti mitä milloinkin on tarkoitus tehdä. Haukkuilmaisu tietysti on vielä täysin eriytymätön, Charon mielestä sitä varmaan tehdään vähän missä milloinkin, ja haukkuminen on sen silmissä varmaan vain tapa saada jotain, yleensä lelu. Tuo pudotetun esineen nouto on ainakin äärimmäisen helppo harjoitella millä tahansa lenkillä, joten sitä varmaan tulen jatkossa ottamaan lisää.