Charolle tällä kertaa ylläriylläri metsälenkin varrella. Taas oltiin kentällä joku varttitunti, otin seuraamisia ja maahanmenoja ja maassapysymisiä, noutoja ja eteenlähetyksiä ja vähän kaukokäskyjäkin. Aika sellaista improvisointia se meillä on yleensä...

Seuraamisessa otin vuorotellen maksamakkarapalkalla ja lelupalkalla sekä kädessä olevalla lelulla, että kauempana odottavalla lelulla. Meni ihan ok, viretila oli erinomainen, paikka vieläkin vähän seilaa. Maksamakkarapalkalla pysyy aika hyvin tiivissä seuraamisessa, lelun kanssa liukuu mielellään edelle ja vähän turhan kauas, johtuu varmaan siitä, että on siinä hyvissä asemissa nappaamaan lentävän lelun, lähti se mihin suuntaan tahansa. Täytyy miettiä sitä lelun paikkaa ja käyttöä vielä. Tein vähän pidempiäkin seuraamispätkiä, mutta enemmän ihan lyhyitä askeleen tai kahden siirtymisiä joka suuntaan, joissa C joutui sitten aina hakemaan sen perusasentopaikan, ja pysyi silläkin tavalla paremmin lähellä. Harjoiteltiin myös vasemmalle kääntymistä. Siinä se kääntää lähes aina pään menosuuntaan, katsoo että oliko siellä jotain jonka vuoksi käännytään, tai sitten tarkistaa etten seurauta sitä mihinkään ansaan... Muutaman monikulmion pyörähtämisen jälkeen katse alkoi paremmin pysyä ylhäällä, tätä lisää.

Maahanmenoa otin moneen kertaan eri tilanteissa, siihen en oikein osaa keskittyä, kun se on kuitenkin mielestäni ihan hyvä, vaikkei ehkä oikeasti olekaan (ei pysy siis). Muita liikkeitä harjoitellessa käskytin C:tä maahan siksi aikaa, kun esimerkiksi heitin pallon jonnekin tai kävelin itse kauemmas. Vaikka pysyminen ei ole satavarmaa, kuitenkin se käskystä menee nopeasti maahan ja ihan hyvällä varmuudella, seuraamisesta, perusasennosta ja vauhdistakin. Vauhdista pysähtymisiä olen harjoitellut sillä, että innostan koiran etsimään palloa, jolloin se lähtee tekemään ison kaaren, ja jossain vaiheessa (kun palloa ei löydykään ja koira näyttää ottaneen kontaktia minuun) käskytän sen maahan, josta palkaksi pallo. Pyrin tässä siihen, että kun maahanmenoa on kuitenkin monessa tilanteessa, seuraamisesta, eteen-lähetyksessä, tokossakin korkeampien luokkien luoksetulossa, ruudussa ja kauko-ohjauksissa, niin ideaali tilanne olisi se, että koira aina ja joka tilanteessa menee maahan, kun käsketään.

Kauko-ohjausta, eli siis asennonvaihtoja matkan päästä harjoiteltiin myös. Lähietäisyydeltä ne vaihtuukin jo ihan hyvin, ainakin sisällä... Kentällä eka satsi sujui ihan hyvin, koira oli n. 7 m päässä, palkkapallo taisi olla silloin koirasta etuviistossa, lähempänä minua kuin koiraa. Siinä ensin maasta istumaan, takaisin maahan ja seisomaan. Seisomaan noustessa sipsutti vähän eteenpäin kohti palloa. Seuraava olikin vaikeampi, pallo oli koiran selän takana, koira ehkä 5 m päässä minusta. Virtaa oli liikaa, joka asennon vaihdolla se kääntyi enemmän ja enemmän palloa kohti, ja vaikka vaihtoikin ihan hyvin ja nopeasti, vaihtoi myös heti takaisin. Eli kun istumaan noususta ei saanutkaan vielä lähteä, niin C ennakoi ja meni heti perään maahan. Siitä taas itse ylös, ja takaisin maahan. Odottelin hetken, ja kun se kerran odotti käskyä ja pysyi siinä asennossa pari sekuntia, vapautin sen pallolle. Liian paljon liian varhain.

Eteenmenoa olen tehnyt tähän asti niin, että vien lelun koiran nähden kentän laidalle, yleensä kuitenkin ruohikkoon niin ettei sitä ihan heti näy, koira yleensä joko seuraamassa tai paikallaanolossa, seuruutan koiraa toiseen päähän tai miten vaan, ja vapautan käden heilautuksella ja Eteen-käskyllä lelun suuntaan. On toiminut hyvin. Eteenpäin lähetyksessä on kuitenkin sellainen jippo, että kun koira on edennyt tarpeeksi, se pitäisi saada menemään käskystä maahan. Tätä harjoittelin nyt ihan improvisoituna, mutta ihan hyvin toimi minusta. Alkuun piti tehdä niin, että jätin C:n odottamaan, menin vähän kauemmas ja laitoin pallon muutaman askeleen päähän minusta. Sitten vapautin koiran ihan pelkällä Vapaa-sanalla, ja käskin maahan kun se oli pallon lähellä, ja kun totteli, vapautin uudestaan. Kun tämä sujui, otin koiran vierelle ja heitin pallon ihan muutaman metrin päähän ja lähetin Eteen-käskyllä pallolle, ja taas Maahan-karjaisu metri ennen palloa. Pari kertaa meni pieleen, eli C ei pysähtynyt vaan otti pallon ja toi sen minulle, mutta enimmäkseen meni oikein hyvin. Pari kertaa meni jopa niin, että käskytin liian myöhään, Charo oli jo pallon päällä ja pallo jossain sen jaloissa tai suussa tai missä lie melkein ulottuvilla, mutta kun tuli Maahan-käsky, niin se meni silti nopeasti maahan. Hyvä juttu!

Noutoja Ruohosilta edelleen lainassa olevalla isolla kapulalla. Jätin koiran istumaan tai maahan, vein kapulan muutaman metrin päähän ja kävelin itse vielä suurin piirtein saman matkan eteenpäin. Siitä sitten Tuo-käskyllä sai tuoda kapulan eteen, otin kapulasta kiinni, Irti-käskyllä irti, ja sitten Hyvä ja pallo. Meni ihan hyvin. Vauhtia saisi olla lisää, ja se jää vieläkin vähän liian kauas kapulan kanssa. Otin sitä sitten ennen palkkausta aina lähemmäs uudella käskyllä, mutta en tiedä onko se kovin kestävä ratkaisu. Laiskottaa hioa tätä noutoa vielä, kun se kuitenkin on jo "ihan hyvä" mielestäni. Charo ei ainakaan pureksi kapulaa. Kerran se taisi tönäistä sitä etujaloilla, siitä pitäisi päästä eroon. Jätin tätä välttääkseni kapulan kaksi kertaa ihan Charon eteen, mutta se ei malttanut millään odottaa niin lähellä kapulaa, vaan ryömi ottamaan sen suuhun, ja makasi sitten kapula suussa niin kauan, että annoin luvan tuoda sen minulle... Nopeutta palautukseen koitin saada lisää sillä, että kun koira oli nostanut kapulan, huusin Hyvä, ja heitin pallon taakseni. Charo lähti kapula suussa perään, ja kauan kesti ennen kuin se tajusi tiputtaa kapulan, että sai pallon...! Se vaan töni sitä etutassuilla ja mietti että jotain tässä nyt on pielessä.Tässä harjoituksessahan koira saisi samantien nakata kapulan menemään ja sännätä pallon perään. No, kapula jäi siitä sitten kentän toiseen päähän, pallo tuotiin minulle. Kehuin Charoa ja lähetin sen hakemaan unohtunutta kapulaa, hyvin se lähti laukalla mutta kaarteli kuitenkin ja etsi silmillä haettavaa (oli siis ihan unohtanut koko kapulan), mutta löysi sen tietysti avoimelta kentältä ihan hyvin, kääntyi kapulan takana, nosti hyvin ja toi ihan kivasti, tosin kai ravissa, minulle. Noudossa edistymiseen olen hyvinkin tyytyväinen.

Loppuun vielä niitä pallon heittelyitä pusikkoon ja Maahan-käskytyksiä ennen kentän reunaa, meni hyvin. Ja sitten vielä takapalkalla pitkähkö makuuasennossa odotus, jonka aikana kuljeskelin ehkä 15 m päässä ja keräilin muita leluja ja rapistelin maksamakkarapussia, siitä sitten menin koiran luo viereen, pyysin sen muutaman sekunnin päästä perusasentoon ja siitä vielä vähän seuraamista, ennen vapautusta pusikossa odottaneelle pallolle. Oikein hyvin meni.

Metsässä Charolla vielä riitti virtaa, joten otin kolmisen haukkuilmaisua, taas niin että jätin C:n makuulle odottamaan, ja menin jonkun pusikon taakse (tällä kertaa jo vähän kauemmas), siitä Äijä-käskyllä vapautus luo, ja odotin että se tajuaisi haukkua. En hetsannut tai haukuttanut ennen, muuten kuin sanoin vaan että "Missä pallo?", mikä taitaa olla ihan hyvä merkki siitä, että työt alkaa taas. Ihan hyvin sitä haukkua tulikin, siitä aina palkaksi pallo. Näiden ilmaisujen jälkeen jatkettiin taas matkaa, jätin jossain vaiheessa taas tennispallon polun varteen koiran huomaamatta, ja muutaman kymmenen metrin päästä otin sen maksamakkaran voimalla seuraamaan, käännyin ympäri, koira sivulla ja lähetin sen Unohtu-käskyllä hakemaan. Hyvin lähti ja kovaa vauhtia, mutta meni ekalla kerralla ohi. Toi kuitenkin pallon ihan nätisti. Palkaksi sai pallon heittelyä ja maksamakkaraa, haukutusta lisää ja seuraamistakin. On se kiva koira.