Vapaapäivän kunniaksi olen ollut hyvin tiedostava koiranohjaaja koko päivän (tähän mennessä siis noin kuusi tuntia). Viime päivinä on mennyt vähän liian holtittomaksi tietyt tilanteet ja sitä kautta huutamiseksi ja haukkumiseksi ja kaikki ollaan oltu stressaantuneita. Esimerkiksi jos en tule yksin kotiin, on eteisessä hirveä härdelli, johon ei auta huomioimattomuus ja eleettömänä seisoskelu: Charo louskuttaa sitten suoraa huutoa ilmaisuhaukkua, eikä lopeta mistään käskystä, Rufus haukkuu Charolle ja hyppii päin, Charo hermostuu siitä vielä lisää... Voitte kuvitella sen adrenaliinihöyryn, mikä tästä kaikesta seuraa. Hätävarana olen sitten komentanut yhden tai kaksi koiraa toiseen huoneeseen ja päästänyt ne pois vasta kun on ollut hyvän aikaa hiljaista. Eilen avasin epähuomiossa oven tv-lupatarkastajallekin, kun oli niin kova meno, luulin että se on huolestunut tai vihainen naapuri! Ja hermostuneessa mielentilassa en pystynyt edes esittämään, että ei mulla täällä mitään telkkaria ole...

No, tänään aamu alkoi sitten sillä, että kuuntelin hiljaisuutta. Rufus oli jo hereillä, muttei koheltanut mitään. Vasta kun laitoin jalat lattialle, alkoi tapahtua. Charo tunki sänkyyn örisemään lelu suussa, Rufus vinkui ja hyppi sängyn laitaa vasten ja syliin. Käskin Charon kauemmas  Pois-käskyllä ja Rufukselle vain mörähdin, mutta kun ei tapahtunut rauhoittumista (surprise!), sanoin "Ei" ihan rauhallisesti ja vetäisin peiton takaisin päälleni ja esitin nukkuvaa. Kun porukka rauhottui, koitin uudestaan päästä ylös, taas murahdus ja Pois-käsky, "Ei" yleiselle kiihtymykselle ja takaisin peiton alle. Sama toistui aika monta kertaa, muutaman toiston jälkeen Charo oli jo varmuuden vuoksi selällään keskellä lattiaa (... "Ethän ole vihainen!") ja Rufuskin oli aika rauhallinen ja eikä tunkenut iholle, vaikka häntä vispasi kovasti. Pääsin oikein hyvin kävelemään vessaankin ilman päin hyppiviä koiria. Aina kun Rufus yritti tulla höseltämään, murahdin sille ja jätin sen huomiotta. Charo pysyikin ihan itse kauempana ja rauhallisena.

Vein Rufuksen "remmilenkille", se meni ihmeen hyvin. Vähän kuin olisi aikuista koiraa taluttanut. Sitä remmissä kulkemista olen tosiaan luvattoman vähän treenannut, mutta ei tuntunut hirveästi haittaavan. Pantaa olen pitänyt Ruhvelolla nyt muutaman päivän melkein koko ajan, ettei se kutisisi niin paljon. Pari kertaa kielsin remmin repimisestä ihan alussa, myöhemmin ei enää edes yrittänyt. Lenkillä kierrettiin tuo Itäkeskus, alkumatkan Rufus käveli hienosti joko vasemmalla sivulla tai vähän takana, palkitsin välillä makupalalla. Remmissä kävelemisessä on se huono puoli, että helposti tulee annettua pennun mennä miten tykkää ja reagoida ohikulkijoihin miten parhaaksi näkee, kun tietää kuitenkin, ettei se sitä hihnan mittaa kauemmas pääse. Siinä mielessä on hyvä, että olen pitänyt Rufusta niin paljon vapaana, tulee jo vähän itsestään se koiran seuraaminen ja huomion vahvistaminen kun tulee ohitustilanne. Yllättävän hyvin Rufus antoikin ihmisten mennä vain ohi, vaikka monesti sen kyllä vihelsin luoksekin.

Kauppakeskuksen ympärillä oli tietysti paljon ihmisiä, kerran oli niin houkutteleva juokseva lapsi, että Rufus yritti vetää sen luo. Viheltämällä sain sen kuitenkin siitäkin luo ja syömään kuivalihaa. Harjoiteltiin myös ihan pikkaisen kiinniodottamista, sidoin remmin kaiteeseen ja ripottelin makupaloja maahan, ja peruutin muutaman askeleen päähän. Rufus yritti tulla ensin perässä, mutta meni sitten kuitenkin etsimään herkkuja, jolloin palasin sen luo lisäämään niitä maahan. Tehtiin tämä muutaman kerran, ihan hyvin meni, vaikka aika ja etäisyys taisivat olla niin lyhyitä vielä, ettei Rufus edes tajunnut "odottavansa". Vähän ajan päästä törmättiin tuttuun labradoriin emäntineen. Seisoskeltiin siinä juttelemassa, syöttelin pennulle makupaloja sivussa ja vahvistin sitä kontaktia ja vierellä istuskelua. Ei edes yrittänyt sen enempiä tervehtimään. Lopulta otettiin taas vähän etäisyyttä, päästin pennun irti ja annoin luvan mennä tervehtimään koiraa ja taluttajaa sanomalla Vapaa ja menemällä itsekin lähemmäs. Reippaasti R menikin, mutta makupalat kiinnosti kuitenkin enemmän :). Pysyi mukavasti rauhallisena koko ajan. Hyvin Rufus myös lähti sitten minun mukaani houkuttelemattakin.

Siinä vaiheessa oltiinkin jo menossa kotiin päin, ja nyt R veti enemmän. Pysähdyin aina, ja saman tien pentu palasi luo. Vähän ennen kotitaloa päästin sen irti kokonaan. Keskellä tietä oli vielä joku suriseva nostokurjen tapainen, jonka nokassa raksamies hitsasi metalliputkia niin että kipinät lensi. Seisoskeltiin siinä ihastelemassa hetki, ripottelin Rufukselle makupaloja maahan syötäväksi. Kun hitsauksen meteli loppui, jatkoin matkaa. Parin kymmenen metrin päästä ihmettelin mihin se koira jäi, ja siellä se oli nostokurjen alla etsimässä makupaloja... Tuli kuitenkin heti kun vihelsin. Kotona tiskasin pennun jalat ja annoin ruokaa. Sitten vein Charon aamukävelylle. Siinä ei mitään erikoista, olin kuitenkin vähän tavallista tiedostavampi ja keskittyneempi :). Ainoastaan ihan lähdössä meinasi pulssi kiihtyä, kun molemmat koirat olivat tunkemassa ulko-ovesta yhtä aikaa, ja Charo vonkui ja haukahteli kun otin sen remmin naulakosta. Loppumatka meni kuitenkin ihan yhteisymmärryksessä.

Kotona söin sitten aamupalaa, käskin Charon eteisen puolelle pois jaloista pyörimästä, Rufus käpertyi nukkumaan eteiseen myös, vaikken erityisemmin käskenytkään (enkä tietysti olisi erityisemmin voinutkaan käskeä, kun ei se ymmärrä muuta kuin murinaa :D). Jossain vaiheessa leikkaisin molemmilta kynnet, nypin korvakarvoja, annoin puruluun syötäväksi. Kun olin tietokoneella, molemmat nukkuivat.

Naksuttelin Rufukselle kuivakalapalkalla istumista, maahanmenoa, katsekontaktia ja sormen seuraamista. Se ei vielä oikein osaa tarjota juttuja, muuta kuin katsekontaktia, hyppimistä ja haukkumista kimeällä äänellä. Tai siis osaa ja tarjoaakin, ja joskus jopa niin että huomaan, mutta ei siinä tilanteessa, kun istun lattialla makupala kädessä. Nyt kun innostuin taas tästä naksuttelusta, täytyy varmaankin aloittaa Rufuksen kanssa siitä, että opetan sen ensimmäiseksi tarjoamaan toimintoja ja tarjoamaan niitä nopeasti. Senhän saa aikaan vain sillä, että reagoi itse nopeasti koiran tekemisiin. Katsekontaktia harjoiteltiin nyt niin, että käännyin eri suuntiin, ja Rufus sai naksautuksen ja palkan sillä, että haki silmäni (kuulostaapa hurjalta). Aluksi olin tässäkin turhan hidas, ja naksautin vasta kun se oli kiertänyt eteeni ja istahtanut alas, vaikka katsekontaktin se olisi ottanut jo hetken aikaisemmin. Maahanmenoa on vielä aika turhauttavaa (molempien mielestä) odottaa vain itsestään tulevaksi, joten olen nyt auttanut kädellä johdattamalla. Se meni aika hyvin niin, että nyrkki maassa on "Maahan", käsi ilmassa on "Istu". Sormen seuraaminen oli ihan vain sitä, että yritin saada Rufuksen ymmärtämään, että melkein mitä vain voi tehdä, ja melkein mistä vaan voi saada palkkaa. Liikutin sormea ensin hitaasti lattiaa pitkin, ja naksautin heti kun pentu vähän liikahti sen suuntaan. Alkuun se vain istui ja tuijotti liikkuvaa sormea. Nopeasti se lähti liikkeelle heti kun sormi alkoi liikkua, ja seurasi sitä pienen matkaa. "Loppupalkkana" oli hauskaa leikkiä, naaman nuolemista ja lopulta piti sitten muutamaan otteeseen ottaa pentu syliin tai istumaan, ettei olisi mennyt ihan ylikierroksille. Tämän jälkeen mentiin taas ulos Ruuppanan kanssa, alkuun remmissä ja lopulta vapaana.

Nyt koirat taas nukkuvat. Ommmm....