Vuoden vaihde meni koirilla mukavasti ulkoilun merkeissä. Lauantaina oli hakutreenit, jotka kääntyivät sadesään yhteislenkiksi. Rufus ja Charo kirmailivat onnellisina tunnin verran metsässä Rastan, Farin ja Volan seurassa. Muutama muukin koira nähtiin reissulla. Iltapäivällä jätin koirat askartelemaan puruluiden ja mahapullilla ladattujen kongien kanssa ja lähdin iltavuoroon. Sunnuntaina tein aamuvuoron jälkeen pitkän metsälenkin märässä ja pimenevässä metsässä. Onneksi sentään päästiin ennen neljää liikkeelle, pimeässä metsässä ei ole niin hirveän kiva kävellä edes joululahjaksi saatujen otsalampun ja vilkkuvalojen turvin.

Maanantaina lähdettiin Rymättylään maalle juhlimaan vuoden vaihtumista. Talolla oli yksi äkäinen ja paukkuarka narttu, joka oli turvassa sisätiloissa, ja kun muutama vauva oli nukkumassa, jätettiin mahdollisen haukkukonsertin estämiseksi vesikoirapojat lumiselle pihalle. Yksin ne olivat ulkona vain välillä, enimmäkseen oli aina joku ihminen seurana ja potkimassa palloa tai vain tuijottelemassa pihalla padassa roihunneeseen tuleen. Välillä Rufus lähti rantasaunan lämmittäjien mukaan, mutta Charossa on sen verran vahtikoiran vikaa, ettei se häipynyt pihalta kenenkään muun kuin emännän kanssa. Kumpikaan koirista ei reagoinut mitenkään kaukaa kuuluviin pamauksiin, niin kuin eivät olleet säpsyneet meteliä kaupungissakaan. Välillä koirat pääsivät lämmittelemään eteiseen, ja kun tuli saunaan menon aika, tuli Rufus alalauteille saunomaan. Missä ihmiset, siellä vesikoira. Charo ei paksussa turkissaan saunassa viihtynyt, kävi vain tarkistamassa paikat ja meni sitten oven eteen seisomaan. Rufus viihtyi lempeissä löylyissä niin hyvin, että käpertyi lopulta huokaisten nukkumaan jalkoihin.

Kun pihasta ammuttiin raketteja, olivat koirat lumisessa autossa turvassa. Eivät vaikuttaneet mitenkään järkyttyneiltä sieltä päästyäänkään. Aamuyöstä oli paukkuaran nartunkin päästävä ulos, ja alkuun tulikin rähinöitä, kun nartun emäntä piti pannasta kiinni ja autossa virtaa keränneet vesikoirat eivät ymmärtäneet omaa parastaan vaan tunkivat röyhkeästi iholle. Paholaisnarttu tuli ulos muutamaankin otteeseen, ja kun se lopulta sai olla irti ja näyttää, että ei ole kiinnostunut miesseurasta, sujui ulkona olo kaikilta kolmelta ihan hyvin.

Tulomatkalla oli autossa kaksi väsynyttä koiraa. Rufusta ei häirinnyt edes se, kun emäntä ajoi auton räntäsateessa ojaan, vaan unet jatkuivat kallistuneellakin takapenkillä tavalliseen malliin. Lähitalosta saatiin onneksi traktori hinaamaan auto ojasta, ja matka jatkui. Tiistaiaamu meni koirilla sikeässä unessa, oli rauhallista sakkia kerrankin. Tiistai-iltapäivällä käytiin katsastamassa Koroisten alueen pellot tunnin mittaisella lenkillä. Tarkoitus oli tavat muitakin turkulaisia koiranpentuja, mutta joko yksikään ei ollut osunut paikalle, tai sitten ei vain onnistuttu törmäämään.