Paljon on taas tapahtunut sitten viime postauksen. Rufus, vaikka onkin vielä pieni ja pentumainen, on silti kasvanut kovasti, ja jopa oppinut hieman uusia asioita. Maahanmenoa ollaan harjoiteltu taas pitkästä aikaa naksuttimen avulla. Ihan pikkupentuaikaan sitä kokeilin, mutta jätin sen tauolle, kun maahan meno oli sellaista kiemurtelua, että toinen etujalka oli aina vähintään koukussa tai ruhon alla kokonaan. Rufus taisi kuitenkin muistaa, koska se tarjosi nopeasti maahanmenoa, kun pidin makupalan sisältävää nyrkkiä maassa. Palkkioksi naks ja nyrkin aukaisu. Ihan muutamalla naksautuksella pääsin siihen, että käsi olikin ihan tavallisesti ylhäällä, mutta jatkoin makupalan antamista maahan. Tätä me nyt sitten vielä vahvistellaan ruoka-aikoina, ennen kuin liitän käskyn mukaan, ja koitetaan pikkuhiljaa saada pois sitä tapaa, että Rufus taittaa toisen tai molemmat etujalkansa linkkuun. Pitäisi pitää tempo niin nopeana, ettei ehdi väännellä jalkoja.

Rufus has grown a lot, all though he is still very puppy-like in his appearence and behaviour. He has even learned some new tricks. We've practised laying down with a clicker, and it works like magic. It's funny how quickly he drops to the ground, and often folds he's front feet like a cat. We're still working on it though.

Rymättylässä olemme käyneet pariin otteeseen. Viime viikonloppuna koirat piipahtivat paikallisella harrikkakerholla järjestetyissä 30-vuotisjuhlissakin hurmaamassa ihmisiä. Jopa itse päivänsankari, joka sanoi inhoavansa koiria, heltyi boolin osavaikutuksesta antamaan Rufukselle pusun ja Charokin sai rapsutuksia. Koirat käyttäytyivätkin enimmäkseen yllättävän hyvinkasvatetun oloisesti ja taisivat saada uusia kavereita. Taas kuultiin, että ensi syksynä pojat joutuvat/pääsevät sitten sorsastamaan.

Last weekend the dogs visited briefly in the middle of the night a 30-year birthday party, that was held at the local harley club. They behaved very nicely, and even the birthday girl, who said she hates dogs, gave eventually Rufus a kiss. I think the punch might have had something to do with it.

Charon kanssa olen ottanut pikkasen tottista silloin tällöin. Tänään harjoiteltiin seuraamista pallopalkalla, ja meni oikein hyvin. Käännöksiä pitäisi tosissaan harjoitella naksuttimen kanssa, jotta saisin ne tarkoiksi, mutta suorat pätkät, sivuttain ja taaksepäin siirtymiset sekä tempon vaihtelut menivät hienosti. Paikallaan oloa harjoiteltiin kanssa, samoin liikkeestä maahanmenoa. Ihan ok  meni. Paikallaan istumisia ja makaamisia on harjoiteltu myös metsissä ja metsäteillä esineruutuharjoitusten yhteydessä niin, että olen jättänyt Charon istumaan tai maahan, ja vienyt Rufuksen kanssa esineen ja/tai tallannut alueen, parhaimmillaan sen reilun 50 metrin päässä. Hyvin ja mielestäni aika rauhallisestikin pysyy. Esineruutu on muuten sujunut hienosti. Hakutreeneissä on oltu kerran, ja ne meni ihan hyvin. Haukkuilmaisu on hiipunut, koitin kaivella sitä tänään lenkillä taas esille, ja tulihan se sieltä. Mietin vielä, josko se rulla olisi kuitenkin parempi.

With Charo I have occasionally practised some obedience again. He's doing pretty well with heeling, except for tight turns. Also stays and laying downs are good, I think. I've practised those at the training field but in other places as well, mostly when practising the searching of missing objects. I often leave Charo to sit or lay down, and take Rufus with me to hide an object in the forest or along a forest road. Sometimes we go as far as fifty meters. Charo stays put obediently, but best of all he appears to be calm. The searching goes well, too.