Noniin... Koirien haku-ura on taas ikään kuin aallonpohjassa viime treenien perusteella :).

Rufus on hirvittävän innoissaan, mutta valitettavasti älliä ei ihan riitä järjestelmälliseen menoon. Se tietää jo mitä pitää tehdä, mutta ei vaan osaa. Edellisellä kerralla lähetin sitä maalimiehelle keskilinjan vasemmalle puolelle. Pentu kääntyi ympäri ja juoksi pomppimaan keskilinjalla olleen pressun päälle: "Täällä se täti on, täällä se on!" Viime lauantaina se teki samassa paikassa toisen täyskäännöksen ja rupesi kiertämään mäntyä ja männyssä ollutta takkia: "Täti on hei puussa!" Sitten kun sen vihdoin saa menemään sinne päin missä maalimies on, se juoksee ympäriinsä ihan tohkeissaan, ja puolen metrin päästä ohi. Keskilinjalla olevia naurattaa, en tiedä tyrskiikö maalimies piilossaan myös. Edelliskerralla Rufus pysähtyi pitkäksi aikaa tähystämään maastoa kivelle, ja maalimies oli ihan sen jaloissa kiven takana. Vissiin turpakarvat peittivät näkyvyyden siihen suuntaan... No, siitä paikasta Ruuppana kääntyi vielä ympäri, mutta palasi sitten kiven sivulle, pysähtyi ja hytkähti säikähdyksestä, kun huomasi maalimiehen puolen metrin päässä. En tiedä mitä se kuvitteli etsivänsä, mutta meni onneksi kuitenkin alkusäikähdyksestä jälkeen häntä viuhtoen hakemaan ruokaa. Viime kerralla se juoksenteli taas ees taas kivenharjannetta, jonka takana maalimies oli, ja tosiaan tälläkin kertaa kahteen kertaan ohi. Myönnän, että Ruupus kärsii vähän siitä, etten ole sitä niin vakavasti tähän lajiin perehdyttänyt, joten ehkä kunnollisella alkuopetuksella sekin saattaisi osata... Esineitä se etsii vakuuttavasti, mutta ihmishaku on vähän kysymysmerkki vielä ;).

No, Charo taas... Viime kerralla alku meni ihan hyvin, harjoiteltiin haukkumista. Koira oli innostunut jne. Kovin pitkälle ei tosin päästy, kun metsän reunaan ilmestyi kaksi isoa koiraa taluttajineen. En nähnyt minkä rotuisia, mutta haukkuivat kyllä kun Birgitan kanssa kauempana ollut Rufus räksytti niille. Charo oli Millan vieressä, ja Milla nappasi sitä kaulasta kiinni, mikä olikin ihan hyvä, koska koirien haukkuminen oli saanut Charon sen näköiseksi, että se lähtee ihan just toisten luo. Kurkusta tuli matalaa murinaa ja minä menin ottamaan pannasta kiinni. Jos olisin luottanut siihen, että saan pidettyä Charon käskyllä mukana, olisin lähtenyt vaan käveleksimään toiseen suuntaan, mutta nyt ei auttanut muuta kuin odottaa, että toiset koirat menevät pois. Ja meniväthän ne, kiitos heille siitä, kääntyivät ympäri kun Birgitta ystävällisesti selitti tilanteen. Mutta Charo, se vaikutti siltä kuin joku olisi painanut OFF-nappulaa. Se ei kiinnostunut enää koirien lähdettyä pallosta, joten otin aikalisän, ja mentiin kävelyllä... Charo merkkaili, joi lätäköstä, haisteli ja kakkasi, mutta ei ottanut kontaktia. Siinä meni ehkä viitisen minuuttia, kun palattiin takaisin keskilinjalle. Olin taas pettynyt ja ihmeissäni, tällainen se on ollut siellä TKK:n treeneissäkin pahimmillaan. Tällä kertaa se tosin söi palkkaruokia Millalta, joten otettiin lopuksi ihan helppo pisto, Milla käveli vastatuuleen n. 30 metrin päähän ja lähetin Charon suoraan perään. Se meni suoraan Millan luo, tosin ei täyttä vauhtia, söi ja jolkotteli takaisin. Jouduin kyllä vähän käskemään sitä, kun meinasi jäädä pidemmäksikin aikaa haistelemaan paluumatkalla. Otin Charon luo, irrotin liivit siltä ja päästin vapaaksi. Se juoksi Rufuksen luo, tuli takaisin, ja oli taas oma itsensä. Pelasi pallolla ja haukkuikin kun pyysi. Ei ihan riitä taas mulla käsityskyky, mutta tämä episodi vahvisti sitä käsitystä, että TKK:n treeneissäkin ongelma johtui Charon suhtautumisesta toisiin koiriin. Vesikoiraporukassa se on ihan ok, mutta kun tulee vieraita pelottavia koiria mukaan kuvioihin, niin se jotenkin lamaantuu. TKK:n treeneissä ilmeisesti riittää se, että se autossa ollessaan kuulee tai näkee toisia koiria. Ja mikä sen lamaannuksen purkaa? Tällä kertaa se lyhyt haistelupätkä ilmeisesti auttoi vähän, mutta lopullisesti se vapautui kun kävi Rufuksen luona (mitä se siellä teki, en tiedä, ehkä kävi haistamassa sitä paikkaa misäs vieraat koirat oli olleet) ja tuli takaisin. Viimeisissä TKK:n treeneissä se oli taas oma pirteä itsensä, kun otin sen harjoitusten päätteeksi autosta. No, seuraava hakuharjoitus näyttää muistaako se vielä, että tuolta polunmutkasta ne koirat tulivat. Ja sehän ei ole tällainen muuten toisten koirien kanssa, reaktio on näin vahva ainoastaan hakutreeneissä.