Niin, kahdesta harvaan ilmestyneestä kuvapäivityksestä ehkä selviää, että meillä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään pitkään aikaan... Mahaa on kasvateltu itse kullakin, ja ainakin allekirjoittaneen ja Charon kohdalla se on jopa onnistunutkin! Edellisessä postauksessa Charo demonstroi yhdessä kuvassa miten vapaata pääsyä ruokakupille hyödynnetään, ja joku tarkkanäköinen voi ehkä huomatakin, että kylkiluut ei enää niin pahasti tökkää katsojaa silmään. Jospa vielä vähän aikaa lihotaan, ja sitten keväämmällä katsellaan mistä niitä lihaksia taas löytyisi...

Tarkkanäköinen voi myös huomata, että Charon turkki on lyhentynyt oleellisesti. Kiitos Mikko-parturille rivakoista otteista, Tarulle kahvitarjoilusta, Neea-neidille oheisohjelman järjestämisestä ja Eero-vauvalle söpöilystä :)! Turkin ajelun jälkeen tulikin sopivasti kipakat pakkaset kipristelemään koirien varpaita. "Siispä entistä vähemmän syytä ulkoilla," toteaa Charo ja kääntää kylkeä sohvalla. No, ehkä tuo on huonoa omaatuntoa potevan emännän haavetta vaan, Sarpelo ja Rupelo lähtisivät mielellään useamminkin ja paljon pidemmille lenkeille, vaikka toista inhottaakin talvitakin fleecevuori lyhyttä karvaa vasten ja toista muuten vaan pannan laittaminen ja hihnassa käveleminen. Onneksi saa metsässä kirmata vapaasti, vaikka ei pitkiä matkoja nyt mennäkään. Koirille tulee kuitenkin matkaa moninkertaisesti.