Meidän pikku prinssi syntyi kuin syntyikin lopulta sumuisena lauantai-iltapäivänä 7. helmikuuta, eikä kätilön mukaan lainkaan yliaikaisen näköisenä. Alkuperäinen laskettu aikahan oli 8.2., joten ehkä hän saapuikin aivan ajallaan. Synnytys meni hienosti, yhteensä kahdeksassa tunnissa joista neljä sairaalassa, poika on terve ja jäntevä ja ihana, ja äitinsäkin voi mainiosti. Keskiviikkona pääsimme kotiin ja seuraavana iltana taisinkin jo olla tunnin metsälenkillä koirien kanssa. Tahti tietysti on vielä yhtä rauhallista kuin raskauden loppuviikoilla, mutta pääasia että hurtat pääsevät vähän kirmailemaan.

Nyt kotona ollessa on tullut todettua, että ainakin toistaiseksi vauva on ällistyttävän ihastuttavan helppo hoidettava, hän nukkuu hyvin (vaikkei aina niin rauhallista täällä olekaan) ja virkoaa välillä pariksi tunniksi syömään ja torkkumaan. Perusteellisen ja monivaiheisen tankkauksen jälkeen jaksaa nukkua, välillä viisikin tuntia putkeen. Ja silloin kun hän ei syö tai nuku, hän seurustelee silmät selällään meidän kanssamme. Hänellä ei paljonkaan huolia taida olla, eikä itkun aiheita, ja jos onkin niin itkun syy on aika helposti selvitettävissä ja hoidettavissa. Vielä ei olla vauvaa ulkoilutettu, mutta jos säät säilyvät leutoina, uskaltaisin ehkä loppuviikosta kokeilla vaunukierrosta. Sitten onkin mukavaa, kun pääsemme vauvan kanssa koiria ulkoiluttamaan silloinkin kun Juhani on töissä.

Charo ja Rufus ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan, kiinnostuneita ovat mutta eivät onneksi yli-innokkaita. Rufusta täytyy vahtia ettei se nuoleskele vauvaa, Charo ei nuole, mutta Charolle täytyy välillä sanoa, että vauvan oudot äänet on ihan normaaleja, ei tarvitse huolehtia. Vielä ei tietysti olla ihan arkea päästy elämään, mutta jos sama seesteinen meno jatkuu, niin helpolla todella päästään :).

Ja loppuun pari kuvaa: