Vihdoin koitti siis se päivä, kun Maija Ojala pääsi espanjanvesikoiransa kanssa agilityn alkeiskurssin pääsykokeista läpi! Kolmas kerta ja koiran vaihto toden sanoo, kuten vanha kansa tietää...

Taskuraketti-Rufus kävi nelisen viikkoa sitten ensin muutamana aurinkoisena loppukesän päivänä "saatilla" romanttisesti omenapuiden alla, ja viimeiseltä häämatkalta palatessaan* (lukuisten kommellusten saattelemana) se ja minä suoritimme parin tunnin pääsykokeet ATT:n hallilla kuin vettä vaan. No, eihän ne temput niin vaikeita ollut (pari putkea, pari hyppyä, vähän seuraamista toisten koirien ohi, juoksemista ja paikallaan odottamista), mutta paikalla oli kuitenkin 50 koirakkoa. Onneksi alkeisryhmiä tulikin sitten kaksi, eli yhteensä 20 koirakkoa pääsi aloittamaan lajin, ja pari edistyneempää pääsi sitten jatkoryhmiin suoraan. Ja onneksi Touko ja Maria pääsivät myös samaan ryhmään!

Nyt on kolme kertaa jo takana, ja Rufus on niiiin hyvä! Ekalla kerralla oli ohjelmassa hyppyjä ja putki, ja ne meni muuten hienosti, paitsi käyrään putkeen Rufus ei erehtynyt menemään kuin pari kertaa. Toisella kerralla kokeiltiin pöytää ja keppejä, Rufus loisti. Tänään oli vuorossa edellisten kertaamisen ohella puomi, hienosti meni sekin.

Rufuksessa parasta on se, että se ei ole kiinnostunut muista koirista pätkääkään (kunhan mulla on namia, pallo tai Joulukäpy II ** mukana). Se ei tee mitään syöksyjä eikä kunniakierroksia ja sitä voi helposti pitää irti. Sen lisäksi että se keskittyy hyvin, se on rohkea, ketterä ja fiksu, ja tykkää kaikista tähän asti kohtaamistaan esteistä. Kepeillä se jo hakee oikeaa liikettä (ilmeisesti seuraa mun jalkoja) ja putkikin menee vauhdilla. Käyrä putkikin sujui tänään hyvin, kun oli kaveri varmistamassa hihnan päässä, että ohi menemällä ei pääse eteenpäin. Hyvä Ruukkus!

Ainoat pienet miinuspuolet on kova ääni, ja toispuolisuus. Rufus on niin tiukasti tottunut seuraamaan vasemmalla, että se ei meinaa käsittää että se voi jäädä myös oikealle puolelle. Ja kova ääni kuuluu kun pitäisi jäädä seinään kiinni... Treeniä treeniä vaan. Näitä onneksi voi treenata ihan kotonakin. Eli mitenkäs se Taru menikään, puolen vuoden päästä kisoihin ja 3 kk eteenpäin kolmosiin :D. Haha.

1254167618_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Atleetti rentoutuu kirkasvalolampun valossa.

 

 

* Häämatka on myös niin sanotusti kantanut hedelmää. Tänään tuli sutenööriltä viesti, että ultran tuloksena lupailtiin viittä, kuutta pikku-Rufusta. Täältä lisää: Zikin blogi, ja täältä: kennel Caraydan.

** Joulukäpy I upposi, kun heitin sen järveen. Kävin lopulta eläinkaupasta ostamassa uuden, Joulukäpy kakkosen. Pakkauksessa luki: "It floats!" En aio kokeilla tämän kakkosen kanssa.