Kevät on tullut, lumet on sulaneet, linnut laulaa ja aurinko paistaa. Eilen käytiin perheen ja vähän isovanhemmankin voimin tontilla, ja siellä jo oli kaivosta (suolainen ) vesi solisemassa ja talon paikalla ensinnäkin paalujen päät näkyvissä, niiden alla tasoitettu sorakerros ja niitä kuuluisia pattinkeja viritelty niin, että saattoi kuvitella että tässä on nyt Otson huone ja tästä mennään olkkariin ja tässä on keittiön ikkunan näkymä ja nyt ollaankin saunassa. Otsoa kiinnosti lähinnä soran ja tammenlehtien siivoaminen, kovasti piti kurahanskalla lakaista maata.

Siinäpä sitä, katsotte juuri saunan, kodinhoitohuoneen
ja yhden makuuhuoneen ikkunoita.

 

Tuossa nyt sitten kaikille tädeille vielä pikku-Otson (joka on jo kovin iso poika) kuva:

 

 

Töppis Tuppojalka

Töppis alkoi agiviikonloppua seuranneella viikolla ontumaan epämääräisesti etuosaa. Olin vakuuttunut että se on nyt särkynyt, mutta monen päivän könkkäilyn jälkeen löysin lopulta (...) tulehtuneen etutassun, jossa keskimmäiset anturat olivat punaiset, turvonneet ja aristavat, ja anturoiden väliin jäävässä ihossa oli kaksi rupea. Torstaina Rufus pääsi lääkäriin, jossa ruvet todettiin syyliksi. Toinen syylä oli jotenkin päässyt repeämään, ja tassu oli tulehtunut. Hoitona oli tassun suojaaminen, pesu ja huolellinen kuivaus muutaman kerran päivässä, ja 2 viikon yleisantibioottikuuri. Syylät joudutaan ehkä poistamaan leikkauksella, jos eivät häviä. Muissa tassuissa ei onneksi näkynyt syyliä.

Koiranomistajan suorittaman lääkärinkäynninjälkeiskonsultaation perusteella jätettin se ab-kuuri kuitenkin odottamaan, jospa pelkkä pesu ja suojaaminen riittäisi hoitamaan tulehduksen. Ja niinhän se tekikin, pääsiäisviikonlopun jälkeisenä tiistaina tilanne näytti jo paremmalta. Torstaina loppui ontuminen. Perjantaina oli käynti uudella lääkärillä, joka tassusta karvoja ajellessaan sai kuivahtaneet syylätkin irtoamaan. Ei siis hätää että heti joutuisi leikkauspöydälle pieni eläin. Pientä punoitusta tassussa oli vielä, mutta syylien paikalla on ihan hyvän näköinen iho. Eläinlääkäri nro 2 oli sitä mieltä, että Rufus on saanut vereensä maailmalta (agilityhalli ehkäpä?) papillooma-viruksen, joka saattaa ilmentää itseään tulevaisuudessakin, jos koiran yleiskunto laskee. Nyt sillä ilmeisesti on hyvä vastustukyky virukselle, kun ei ilmestynyt kuin kaksi syylää. Onni onnettomuudessa että selvittiin näin vähällä. Agilitystakaan ei tarvinnut kuin kerran olla ilman koiraa, kun viime maanantaina oli kisoihin tutustuminen.