(Koitin tätä postata, mutta kirjoitus näkyi jostain syystä vain punaisena kirjoituslistauksessa, eikä ohjeessakaan neuvota mitä se tarkoittaa...)

 

Olen sanonutkin, että meidän koirien ruokavalio on huomattavasti monipuolistunut tässä viimeisen vuoden sisään, samaten ruokahalu on parantunut selvästi. Kaikki mitä Otsolla on kädessä kelpaa, erityisesti Rufukselle, myös Charolle. Otsokin on oppinut käskyn Htsi Htsi (etsi, etsi), joka kuiskataan jännittävällä äänellä sen jälkeen kun on syöttötuolista nakattu perunan palasia lattialle.

Nyt tässä koirien ahneudessa on saavutettu jonkinlainen kulminaatiopiste, ja täytyy ihmisten ravinnonsaannin turvaamiseksi ryhtyä toimenpiteisiin. Eilen nimittäin vielä kuvasin tällaisen tapauksen:

 

Mmmm, mannapuuroa.

Maistuis varmaan sullekin?

 

Kyllä kiitos, voisin ottaa vielä pienen annoksen.

 

No ei tässä vielä mitään, Rufus kiipesi tuolille vasta sen jälkeen kun Otso oli jo syönyt sen minkä jaksaa. Myöhemmin samana iltana kävi kuitenkin niin, että tein itselleni juustovoileivän, jätin sen työtasolle ja menin katsomaan nukkuuko Otso. Kun tulin takaisin, ei leivästä ollut jäljellä muuta kuin suolakurkut keittiön pöydän alta. Tämä oli varsin odottamatonta, nimittäin Rufushan tunnetusti kiipeilee kyllä ruokapöydältä syömään vartioimatta jääneitä herkkuja, mutta että työtasoilta!

Ja nyt sitten tänään Otso sai aamupalalla oman leipäpalasen, jota vetäytyi hartaana syömään olohuoneen nurkkaan. Ja eikö siinä ollut kaksi vesikoiraa naaman edessä partiossa, nuolemassa voit leivältä siltä osin kun ei Otson käsiin mahtunut. Koirat on nyt sitten jatkossa Otson ruokinnan ajan kynnyksen toisella puolella, ja saavat tulla siivoamaan jäljet sitten kun on valmista.

Koirilta on nyt lähteneet tukat, kiitos Marian joka viime perjantaina tuli Toukon kera ennen agitreenejä meille. Agikuljetuspalvelu on parantunut eläintarvikkeiden kotiinkuljetuspalveluksi :). Maria toimitti meille ale-Botin, ja kyllä täytyy sanoa, vaikka niin skeptinen olinkin, että on se minusta ainakin Charon ravia parantanut jo nyt jonkun verran. Harmaa-Rufus pääsi botti päällä englanninspringerleikkauksessa (ei ihan ehditty viimeistellä) ageilemaan, oli niin innoissaan taas, onhan tässä ollutkin pari viikkoa taukoa. Nyt se on jo kyllä siistitty normaaliin espanjanvesikoiralukkiin. Ja ette usko miten ihastunut Otso oli lyhytkarvaiseen Rufukseen kun sen illalla näki, Otso seisoi Rufuksen vieressä hihkumassa ja osoittelemassa sitä, eikä meinannut uskaltaa lähestyäkään niin ihanaa koiraa.

 

Tällainen taidekuva tähän loppuun :).

 

 

Ps. Ai niin, Rufuksen 2. pentue eli Netan Lumipennut Lieksasta on päässeet kaikki omiin koteihinsa. Onnea Nemolle, Onnille, Bonolle ja lapsuudenkotiinsa jääneelle Humpalle ja perheilleen!