Kiitos kaikille värisivuille kuvia lainanneille ihmisille! Tämä ei ole vielä sivujen julkistamiskirjoitus, vaan pieni (humoristinen, ehkenpä) referaatti tiedonjanoisille ihmisille sivujen asiasisällöstä. Tämän tapaisiin johtopäätöksiin olen tässä vaativassa tehtävässäni - Koirain Väritysten ja Niiden Perinnöllisyyden Selvittämis -tehtävä - päätynyt. Asia oli hyvin monimutkainen, mutta tuhannet työtunnit ovat vihdoinkin tuottaneet tulosta - näin voin tänäpäivänä empimättä todeta. Apuna syy-seuraus-suhteiden hahmottamisessa ja kattavan lähdemateriaalin tarjoamisessa oli erityisesti espanjanvesikoirien omistamista harrastava A. Rimppi. Olen siis pyrinnöissäni pyrkinyt yhdistelemään tietoa espanjanvesikoirain ominaisuuksista yleismaailmallisempiin tietoihin muiden rotujen värityksistä ja niiden perinnöllisyydestä. Apuna olen käyttänyt jalon rotumme rotumääritelmää, johon olen peilannut kaikki havaitsevani yksityiskohdat. Voin vain sanoa, näin pyrintojeni loppusuoralla, että kaikki on nyt selvää. Olen päätynyt kutsumaan johtopäätöksiäni Universaaliksi Koirain Ominaisuuksia Ennustavaksi Teoriaksi, vaikkakin teoria se on toki vain nimen tasolla. Käytännössä jokainen tapaus voidaan suoraan johtaa tästä aukottomasta teoriasta, tulette sen toteamaan täysin vailla epäilystä itsekin. Pyrinnöissäni onnistuin havaitsemaan vahvan yhteyden koiran väriä ja luonteen kehittymistä ohjaavien mekanismien välillä. Tärkeimpänä käytännön sovelluksena on koiranpennun värin yhteys sen tulevan käyttötarkoituksen ennustamisessa. Tämä antaa kasvattajille rajattomat mahdollisuudet myydä täsmäpentuja nimenomaan tiettyä käyttötarkoitusta etsivälle ostajalle, ja nostaa näin tulojaan reilusti.

Ensimmäiseksi toteamme, että rotumääritelmä tunnustaa kolme väriä, mustan, ruskean ja valkoisen. Määritelmä toteaa myös, että valkoinen voi yhdistyä mustaan ja ruskeaan, ja koiralla väristä riippumatta kirsun väri sointuu täysin turkin väriin, tai on aavistuksen tummempi kuin turkin tummin sävy. Kun taas katsomme laajemmin espanjanvesikoirakantaa, huomaamme, että yleisin väritys on ruskea eri asteisin valkoisin merkein. Tämän lisäksi on pienempilukuisina ryhminä mustat valkoisin merkein, ruskeat ilman valkoisia merkkejä, valkoiset ja mustat ilman valkoisia merkkejä. Kun nämä väritykset vertautetaan koiraeläimen evoluution, päädymme aukottomasta toteamaan, että näistä väreistä alkukantaisin koira on ehdottomasti musta ilman valkoisia merkkejä. Tämä havaitaan myös selvästi, kun perehdytään laajasti mustien koirien käytökseen, selvästi ne ovat voimakkaan vietikkäitä ja usein jopa hurjia. Seuraavaksi domestikoitunein on musta valkoisilla merkeillä, sitä "degeneroituneempi" tai "jalostuneempi" (näkökulmasta riippuen), mitä laajemmat merkit ovat. Keksimääräinen ja epäilemättä keskimääräisyytensä vuoksi toivotuin väritys on ruskea, jonka jalousasteeseen niin ikään aiheuttaa vaihtelua valkoisten merkkien olemassaolo, mutta vain tietyissä rajoissa. Tämän huomaan selvästi kahdesta kotona olevasta koirastani, joiden valkoisten merkkien laajuus on suurin piirtein yhtäläinen. Musta koira on näistä jopa kooltaan lähimpänä sutta! Kaikkein etääntynein sudesta tai alkukoirasta on valkoinen espanjanvesikoira, etenkin jos sen kirsu on ruskea. Ja tämänhän myös havainnot espanjanvesikoirista todistaa oikeaksi, usea valkoinen espanjanvesikoira on suorastaan lammasmaisen lössykkäluonteinen, ja toisaalta niiden luonne lammastuu sitä enemmän mitä vaaleammaksi niiden kirsu muuttuu. Moni valkoisen espanjanvesikoiran omistaja voi varmasti todistaa, että koiransa on ollut erityisen vilkas niinä ikäkausina, kun sen kirsu on ollut mustimmillaan (yleensä luovutusiästä yhteen, kahteen ikävuoteen asti), ja rauhallisempiin ikäkausiin on liittynyt väistämättä myös kirsun vaaleneminen (vastasyntyneet ja yli kaksivuotiaat koirat).

Yksittäisen koiran kohdalla todetaan poikkeuksetta myös, että koira on sitä helpompi mitä laajemmat ja mitä puhtaamman valkoiset sen valkoiset merkit ovat. Tämä näkyy erityisesti vastasyntyneestä asti koirien käytöstä tarkastellessa, nimittäin merkithän ovat laajimmillaan ja puhtaan valkoisimmillaan vastasyntyneellä koiralla. Siitä pentujen aktiivisuustason noustessa seuraavien viikkojen aikana myös merkit alkavat saada tummaa pilkutusta (yleensä ruskeaa, mutta joissain tapauksissa myös mustaa). Koiran tummuus on voimakkaimmillaan sen ollessa pahimmassa iässä, ns. murkkuiässä. Tämä maallikoiden nimitys "murkku" viittaa siihen, että muurahaiset ovat kohtalaisen tummia ja myös saattavat purra ja juoksennella edes takaisin. Joillakin espanjanvesikoirilla pentuajan käytöstä lieventäneet valkoiset merkit voivat omistajiensa kauhuksi jopa hävitä tässä vaiheessa. Ongelmat pennun kanssa alkavat helpottaa sitä mukaa, kun musta tai ruskea väri alkaa haalistua, yleensä siinä kahden ikävuoden paikkeilla, mutta joissakin tapauksissa jo varhemmin. Harvoissa tapauksissa vaalentuminen ja koulutukseen mukautuminen alkaa vasta paljon myöhemmin, joillakin ei koko ikänä.

Välittömästi herää kysymys siitä, minkä värinen espanjanvesikoira on toivotuin. Täytyy heti todeta, totta kai kaikki, mutta rotumääritelmän tuntija huomaa myös, että erityisesti vaaleille koirille toivotaan vaaleaa, mieluiten valkoista kirsua. Kun otetaan lisäksi huomioon, että melkeinpä kaikilla espanjanvesikoirilla on lisäksi valkoisia merkkejä, ja vielä että suurin osa on ruskeita, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että espanjanvesikoiralle toivotaan akselilla Susi (S) - Lapanen (L) nimenomaan L-suuntaan painottuvia, sudesta poikkeavia ominaisuuksia.

Nyt sitten kun tarkastellaan eri väritysten fysikaalisia ominaisuuksia ja espanjanvesikoirien käyttöä, huomataan että agilitykisoissa ja pk-lajeissa enemmistö on ruskeita koiria. Tämä johtuu siitä, että musta väri absorboi valoa, ja sehän tietysti hidastaa koiraa, jos ajatellaan kirkasta kesäpäivää tai agilityhallin valoja. Ruskea väri heijastaa valoa enemmän pois, mikä luonnollisesti lisää koiran vauhtia, koska fotonien kimpoaminen koirasta työntää koiraa vastakkaiseen suuntaan. Valkoiset koirat ovat luonnollisesti nopeimpia, mutta koska ovat luonteeltaan niin löysiä, eväti ne ikinä pääse samaan vauhtiin. Tämän löysyyden takia ei myöskään yhdistetä kahta valkoista espanjanvesikoiraa, koska sillä tavalla on mahdollista saada löysyys molemmilta vanhemmilta, ja kertautuessaan ominaisuus voi yltää lonkkiin asti. Ruskeat koirat ovat myös parhaita näyttelyitä ajatellen. Ne liikkuvat sopivalla nopeudella kehässä.