Charo oli tänään esittelemässä silmiään PetVetissä silmäsairauksiin erikoistuvalle lääkärille. Sanottiin että upea PRA, heh :). Eli kun viime vuonna "diagnoosi" oli suhteellisen pitkälle levinnyt PRA, nyt vuotta myöhemmin se oli pitkälle levinnyt PRA ja valoa absorboivia soluja oli enää hyvin vähän, ja kyllähän sen huomaa normaalivalossakin että pupillit on laajat ja heijastavat vihreänä valon takaisin. Sen verran Charon silmät kuitenkin vielä valoon reagoivat, että sille pantiin pupilleja laajentavat silmätipat tutkimuksen ajaksi.

Kotioloissa Charosta ei kyllä oikeastaan huomaa että oireet olisi pahentuneet. Välillä se vähän kolauttelee päätään kun pyörähtää nopeasti ympäri eikä huomaa sohvapöydän kulmaa tai astianpesukoneen ovea, mutta ei se kävele seiniä päin ja pystyy hyvin väistelemään lattialla lojuvia leluja. Otson suhteen ei ole mitään ongelmia, Charo suhtautuu nykyisin jo aika suopeasti siihen että Otso vaikka seisoo sen pään päällä (toki koitamme välttää näitä tilanteita...). Ulkona sitä ei tarvitse mitenkään ohjailla ja vapaanakin se pystyy kulkemaan hyvin. Viime talvinen valikoiva murina lähestyviä hahmoja kohtaan on tosin jäänyt pois, ehkä se kertoo siitä että näkökyky on niin heikko ettei paljon haittaa mitkään hahmot. Tosin outoa on se, että Charo edelleen pystyy liikkuvasta autosta bongaamaan horisontissa näkyvät pikkukoirat. Se olisi ehkä ainoa ominaisuus, jota ajatellen sokeutuminen olisi suorastaan toivottavaa... :D