Rufuksen ruoka vaihtui Royal Caninin penturuokaan (kiitos Tarulle ja Kipille tästä ja Hill'sin eliminoinnista!), joka tuntuu ihan hyvältä. Tosin Royal Caninin suositusruokamäärään on vielä matkaa: Ennen uuden ruoan saamista Rufus söi n. 3 dl hyvin laihaa ruokaa päivässä, nyt tätä vahvempaa RC:tä pitäisi antaa puolet enemmän. Ihmettelin alkuun miten Rufus on niin turvonneen oloinen, pelkäsin että se on syönyt jotain kamalaa (ja nyt sillä suolitukos ja se pitää leikata...), mutta kun suoli kuitenkin toimi hyvin ja aamulla pentu oli taas ihan normaalin oloinen, tajusin että se taisi johtua suurista ruokamääristä... Hidas sytytys emännällä.  

Rufus on oppinut haukkumaan hienosti, ääni on kova ja käskevä. Rufus on oppinut myös vähän paremmin pissailemaan sanomalehdille, joskin yhtä suosittua on myös kynnyksen päälle pissaaminen. Siitä se sitten kivasti valuu kynnyksen alle ja imeytyy parketin ja laminaatin pohjaan. Charo ja Rufus ovat ruvenneet leikkimään keskenään, tosin vain sisällä eikä edes ihan joka päivä, mutta on niitä kuitenkin kiva seurata. Yleensä se on sellaista nahisteluleikkiä, Rufus on pöydän tai tuolin alla ja painii Charon pään kanssa.

Rufus on alkanut sietää kaulapantaa, remmilenkkejä ei vielä olla tehty, mutta olen yleensä laittanut pannan kaulaan ulosmenon merkiksi. Tuli ostettua hieno ja kallis heijastava panta, jossa on kuitenkin aika paljon lenkkejä, joista voi jäädä vaikka oksaan kiinni ja jotka kilisee ja ärsyttää pentua sen liikkuessa, joten otan pannan pois ennen metsään pääsemistä. Ulkona Rufukseen on ihastunut paljon ihmisiä, eikä se taida vieläkään pelätä ketään, ei lapsia eikä miehiä eikä rollaattoreilla liikkuvia mummoja. Nyt ollaan harjoiteltu myös ohittamista ilman, että mennään hyppimään kaikkia vasten, ja se alkaa jo pikkaisen sujua. Kutsun Rufuksen luo kun ihminen tulee lähelle, ja ohituksessa etenkin lelut auttaa hyvin, niistä se ei raaski irroittaa otettaan.

Leikkiessä lelun tuominen melkein käteen asti on alkanut mennä hyvin kaaliin, harjoittelin sitä niin, että annoin Rufuksen voittaa taisteluleikissä, ja kutsuin sitä sitten luokse. Välillä lelu unohtui, mutta ihmeen nopeasti se alkoi tuomaan lelua lähemmäs ja lätkäisi sen välillä käteen, ehkä vahingossa ravistellessa, mutta kuitenkin, palkitsin sen sitten leikkihetkellä, jonka jälkeen taas voitto Rufukselle. Lemmikkipalstalla kyselin ihmisiltä, pitäisikö siihen murinaan leikkiessä puuttua jotenkin, eli pitäisikö sitä koittaa välttää, ja sain aika monenlaisia vastauksia. Joidenkin mielestä murina viittaa siihen, että koira alkaa kuormittua, eikä leikki ole silloin yhtä hauskaa kuin ennen murinaa. Joidenkin mielestä taas leikkimurina kuuluu asiaan, eikä siitä kannata olla huolissaan. Ehkä seurailen tilannetta. Charohan murisee myös monesti taisteluleikeissä, ja pidin sitä alkuun merkkinä siitä, että sillä on tosi hauskaa, mutta nyt en enää ole ihan varma. Ei se muuten kyllä vaikuta epävarmalta ja leikkii mielellään.

Rufuksen kanssa on harjoiteltu myös lelusta irrottamista, ja sekin sujuu jo ihan ok. Lisää harjoitusta tietysti sekin vaatii. Katsekontaktia on harjoiteltu makupalojen, ruokakuppien ja ovien kanssa, ruokakupilla se sujuu jo hienosti. Rauhoittumista harjoitellaan edelleen ulkona ja sisällä. Mitään käskyjä Rufus ei vielä osaa, muuta kuin nimensä ja luoksetulon viheltämällä. Äitini mielestä se osaa myös istua käskystä, mutta sanoisin, ettei se ole osaamista jo vahingossa kahdeksannella käskyllä sattuu istahtamaan... Käsittelyä harjoitellaan myös, korvakarvojen nyppimistä, kynsien leikkuuta ja hampaiden katsomista ja suun avaamista. Toivottavasti tuo kasvaa nopeasti, vähän isompaa pentua olisi paljon helpompi käsitellä, minusta.

Rufus on hyvä ja rauhallinen matkustaja, viime päivinä se on ollut bussissa ja autossa, eikä hissikään pelota enää yhtään, Rufus osaa jo mennä omalle paikalleen ja istua siinä niin kauan, että hissi pysähtyy. Rufus näkee aika paljon maailmaa täällä ihan kotonakin, etenkin oman ja lähitalojen ympärillä olevat rakennusjutut kiinnostaa kovasti. Siinä sivussa voi hyvin harjoitella eri alustoilla liikkumista, kun on tarjolla vaikka mitä sepelikasaa ja lankkua ja maasta löytyy erilaisia pressuja, levyjä, lautapinoja, metalliputkia ja oranssia huomioverkkoa. Näitä Rufus ei pelkääkään vaan tasapainoilee ja hakee mielellään leluja milloin mistäkin, mutta huh huh, kun tien kulmaan oli ilmestynyt musta jätesäkki! Se oli kamalan epäilyttävä, kun ei ollut siinä ennen ollut... Rufus pysähtyi parin metrin päähän ja minä menin seisomaan säkin viereen. Ihmetys taisi pennulla olla suuri, kun säkin päältä löytyikin makupaloja ja oma rakas purulelu! Miten ihmeessä ne oli sinne joutuneet? Seuraavana päivänä rapiseva säkki oli vaihtanut paikkaa, muttei ollut enää yhtään pelottava.