Piti tulla tänne tuulettamaan, kun aamulenkillä metsässä tapahtui ennennäkemätön tottelevaisuuskohtaus! Koirat olivat noin viidentoista metrin päässä minusta nuuskuttelemassa maata ja tekemässä mitä koirat nyt yleensä tekee metsässä, kun niiden välistä pinkaisi juoksuun Charon kokoinen harmaa rusakko. Koirat taisivat ensin tehdä hämmennyksissään pienen väistöliikkeen, kun jättijyrsijä ponnahti heinikosta silmille, mutta olivat hetkessä haukulla citypupun perässä. Porukka paineli pitkin liukkaita kallioita pois päin minusta, ja ajattelin jo että jaaha, taas sitä mennään, sillä en ole ikinä saanut Charoa kesken ajon pysähtymään. Karjaisin kuitenkin puolihuolimattoman EIn siinä toivossa, että edes pentu vähän havahtuisi, mutta ihme ja kumma, ne molemmat pysähtyivät! Äkkiä perään iloinen Täällä-kutsu ja kovasti kehuja, kun koirat palasivat luo! Tätä ei ole ikinä, ei ikinä ennen tapahtunut, enkä uskonut että tulisi tapahtumaankaan ainakaan Charon kanssa! Hetken päästä se lähtikin jälkiä pitkin uudestaan etsimään rusakkoa, ja oli jo häviämässä näköpiiristä kiihtyvällä vauhdilla, mutta sieltäkin sain sen yhdellä kutsulla pois.

En tiedä miksi se nyt totteli. Viime jänisjahdista on kyllä jo hieman aikaa, ehkä saalisvietti ei ollut niin herkässä tällä kertaa? Tai jos sitä hämmensi se jahdin alku, kun rusakko näytti tulevan ensin koiria päin kohti avointa maastoa, eikä lähtenyt kaukaa houkuttelevasti ensin hitaasti loikkien liikkeelle, kuten yleensä. Joka tapauksessa olen tosi iloinen tästä tempauksesta. Aika näyttää jääkö se poikkeustapaukseksi...