Rufus oli tosiaan lauantaina näyttelemässä Laitilassa, edellisestä kerrasta onkin itseasiassa melkein vuosi aikaa(?). Perjantaina yhteisissä agitreeneissä todettiin Tarun kanssa, että ei ihan nappiin mene tämä näyttelyravaaminen, hyppy-peitsi-laukka-pomppu-kiskomista se ennemminkin oli... Vitsailtiin, että kyllä se melkein sitten ravaa, jos hirttää sen polveen kiinni tai potkii joka askeleella kehänauhoja päin. Taru ei vissiin sitten kehdannut kehässä käyttää niitä "kovempia keinoja" , vai eikö ne vain auttaneet kun alla ei ollut tunnin agitreeniä, mutta meno kuulemma oli astetta hurjempaa kehänauhojen sisällä. Taru sanoi että se hyppi ja pomppi ja haukkui ja häntä viuhui ja vieläpä se meinasi syödä tuomarin (siis positiivisella tavalla ystävällisesti syöden, luulen). Olisi se varmaan ravannut ihan hienosti vähemmällä volyymilla, jos suussa olisi ollut lelu ja esittäjä olisi hihna löysällä juossut ympyröitä koiran perässä. Esim. tällainen lelu voisi olla sopivan huomaamaton kehässä: http://www.nettishop.fi/shop/kuvat/315.jpg Pitäisi vaan muistaa ottaa se pois suusta ennen hampaiden katsomista...

ERI tuli kuitenkin laatumaininnaksi, ja ihan odotetusti PU-kehässä meni edelle Tikkis ja Vola, Tic-Tacille SERT ja Volalle vara-SERT, onnea!

Tässäpä Ruukkuksen arvostelu Leila Kärkkäältä: "Iloinen ja touhukas uros, joka innostuessaan on myös äänekäs. Hyvä uroksen pää, hyvät silmät, riittävän vankka rintakehä ja hyvä eturinta. Riittävät kulmaukset ja sopiva luusto. Melko leveä etuliike, ja takaliike jää hieman rungon alle, hyvä karva. Kokonaisuus kuitenkin erinomainen!"

Oikein hyvä arvostelu. (Juppe totesi että on myös nukkuessaan äänekäs.) Ainoa mikä nyt riepoo tätä haltijaa, on tuo HYVÄ KARVA! Siis mikä hyvä, sehän on suorastaan loistavan upea! Se turkki jota on 10 kuukautta kasvatettu ja hoidettu ja jopa pesty välillä ja availtu joka paikasta peukalot turtana... Sehän on kauttaaltaan naruilla ja tuulessa hulmuaa platinaisena. Mitä vikaa siinä muka voi olla?

...

(Juppe sanoi tähänkin, että miten niin loistava, tuohan turkki näyttää ihan siltä kuin se mätänisi koiran päälle... No haloo, se on espanjanvesikoira.)

...

No joo, onhan hyväkin hyvä, enkä ihan tosissani valita tästä asiasta, mutta vähän kuitenkin .  Jospa sovitaan, että tuomari vaan ei oikein ehtinyt turkkiin perehtyä, jos se ei pysynyt paikallaan...

 

****

 

Sunnuntaina oltiin Rymättylässä, upean aurinkoinen, joskin tuulinen päivä. Talon paikalle oli tullut betonielementit ja tällä viikolla perustukset täytetään hiekalla ja eristelevyillä ja millä kaikella se olikaan.

Kaivon kanssa on nyt vähän ongelmaa. Suolaista vettä tulee edelleen, mutta ei yhtä suolaista kuin merivesi. Tuleeko se sitten maaperästä vai onko samaan reikään auennut paineistuksen aikana kaksi suonta, makea ja suolainen, ei tiedetä. Yhteydenpito kaivonporaajaan tapahtuu appiukon kautta, eikä nyt kommunikaatio ihan toimi... Me ihmettelemme mitä varten se vedenpinnan taso nyt on niin tärkeä, miksi aiemmin pumppu oli niin syvällä että jos merivesisuoni on alimpana, miksi vedentulo lasketaan lähinnä pumpun tehokkuuden mukaan, miksi yleensäkään kaivo porattiin 90 metriin vaikka vettä ei tullut... Noh, ehkä se tästä, onhan poraaja kokenut heppu. Seuraavaksi nyt sitten tarkkaillaan mihin vedenpinnan taso kaivossa asettuu kun pumppu ei ole päällä, ja sitten kai ruvetaan täyttämään kaivoa, jos saataisiin mahdollinen suolainen suoni tukkoon. Ja sitten arvioidaan mitä tämä kustantaa .

 

Rufus omassa "metsässä". (Katsokaa nyt tuota turkkia, ja huomatkaa että se tässä vaiheessa on jo kurainen ja kuolainen, kehässä se oli ehkä vähemmän kumpaakin.)

 

 

Otso ihastui tuohon jäkälämattoon, ja halusi "hyppiä" siinä kuten kotona sängyllä. Pää edellä kalliolta alamäkeen... No, onneksi oli pehmeä alusta ja hauskaa tuntui olevan. Tuo hyväturkkinen koira katselee vierestä.

 

****

Ai niin, äsken lenkillä tuli muutama pikkutyttö silittelemään koiria, ja tuli siinä puheeksi mistä koiria saa. Yksi kysyi: "Ostitko sä nää molemmat samasta eläintarhasta?" Heh heh, ja miltäköhän osastolta tällasia saisi ostaa...