Hakutreenit menivät loistavasti! Porukka oli nyt pieni, Charo+Ruu, Rasta+Fari ja Turre, mutta kaikki hakivat ihan mahtavasti. Rufukselle nämä taisivat olla nyt kolmannet hakutreenit, ja tällä kertaa sillä oli oikein liivit päällä. Ekat maalimiehet olivat parin kymmenen metrin päässä olevia osahaamuja, niin että Rufus vähän näki kun kaksi ihmistä hävisi metsään, ja niistä ensimmäinen vielä vähän heilui piilosta. Rufus pysyi hyvin sivulla istumassa (kerran nappasin kiinni kun meinasi karata), ja luvan saatuaan pyyhälsi suoraan Eijan luo, hyppi ja pomppi ja söi ruoat. Oli tosi innoissaan ja tietysti kehuttiin kovasti. Otettiin sitten Rufuksen kanssa eksynyt maalimies mukaan ja palattiin keskilinjalle (Rufus pysyy aika kivasti mukana jo irtikin), jolla hetki kuunneltiin, kun eksynyt pressun alla piilossa ollut Birgitta kutsui Rufusta nimeltä pusikosta. Taas Ruu painoi täyttä vauhtia pelastamaan eksynyttä, ja pomppi ja hyppi (pressun ja Birgitan päällä) ja söi ruoat. Nämä kaksi maalimiestä olivat olleet suoraan keskilinjalta oikealle, mäen rinnettä ylös. Kolmas maalimies oli taas Birgitta, joka oli tällä kertaa kokonaan piilossa mutta enemmän keskilinjan suuntaisesti, eikä antanut mitään vihjettä. Lähetin Rufuksen reilu 10 m ennen maalimiestä, Rufus lähti polkua pitkin eteen päin käsimerkistä ja jostain epämääräisestä "Täti"-käskystä :D, mutta kääntyi juuri ennen Birgittaa oikealle rinnettä kohti. Meni siis ihan vierestä, mutta ei huomannut pressun alla olevaa maalimiestä. Annoin etsiä hetken rinteestä, kutsuin luo, ja uudestaan lähetys. Taas sama, mutta iloisesti pentu touhotti kutsusta ihan innoissaan luo ja valppaana tähyili lähetyssuuntaan, että missä se täti oikein nyt on piilossa. Kolmannella kerralla käskykin oli vaihtunut tutumpaan "Etsi"-sanaan, koska arvelin että se ei enää lähde jos ei kunnolla innosta. Nyt Rufus eteni sen verran pidemmälle suoraan, että kiersi Birgitan vasemmalta puolelta, siitä kääntyi ylös rinnettä kohti, mutta sai hajun (tuuli oli tosi heikkoa) ja pyöri hetken, kunnes taas ponkaisi pressun päälle ja ruokaa syömään. Meni siis ihan mahtavasti.

Charolla oli kaksi maalimiestä valmiina piilossa, toisella pressu. Ennen keskilinjalle tuloa koitin vähän muistutella sitä haukkumisesta keppien kanssa, mutta ei sillä oikein ääni aukea. Sen sijaan se varioi haukkumista varsin ansiokkaasti sätkimällä etujaloilla tahtia... Keskilinjalle menin koira irti sivulla, liivit päälle ja lähetys ensin oikealle. Koitin välttää sitä reittiä, mitä pitkin mäelle on kiivetty, mutta en ole varma menikö silti jollekin jäljelle. Lähti kuitenkin suoraan rinnettä päin ja täysillä. Nopeasti taisi Eija löytyä, pari haukahdusta, ja sitten tietysti kakalle... Sillä aikaa Eija lähti vaihtamaan paikkaa, niin kuin oli sovittu, ja Charo tietysti (kun oli saanut asiansa hoidettua) perään. Kesti vähän aikaa ennen kuin se malttoi palata keskilinjalle ja loikalla sivulle. Kuljin vähän matkaa keskilinjaa, ja lähetin Charon vähän viistosti vasemmalle puolelle eteenpäin. Taas täyttä vauhtia ja hyvin sinne mihin lähetinkin. Alle 50 metrissä tuli tie ja iso oja vastaan, Charo kaartoi oikealle ja pusikot rytisten etsi ihan kivan kokoiselta alueelta, kunnes jolkotteli keskilinjan virkaa toimittanutta polkua pitkin takaisin luokseni. Tyhjä alue. Lähetin nyt samalta paikalta viistosti taaksepäin, ja sieltähän se Birgitta löytyi ojasta... Pari haukahdusta taisi kuulua, ja huitastuaan lihapullat naamaan Charo palasi taas sivulle. Uudestaan sivulla vähän matkaa keskilinjaa eteenpäin, neljäs lähetys keskilinjan oikealle puolelle. Charo lähti taas täysillä, ja Eija löytyi ilmeisesti hyvin. Onnelliselta koiralta liivit pois ja etsimään palloa. Keskilinjan alusta löytyi repusta säämiskäpatukka, jota vielä heiteltiin ja reviteltiin raivoisasti hetki, samalla myös koiraa vähän haukuttaen. Haukuttajat olivat vaan vähän tylsiä, kun ei niistä ollut Charon taistelutyylille oikein vastusta... ;) Autoja kohti lähdettiin aika viime tipassa, kierrokset alkoivat jo tippua, eikä patukka enää juuri kiinnostanut kun päästiin polulta tielle.

Muillakin meni tosi hyvin treenit. Lopuksi puhuttiin rullailmaisusta (Turrelle ja Rastalle), ja pohdittiin kaikkia mahdollisia sudenkuoppia siinä. Päätettiin kuitenkin yrittää, korjaillaan mokia sitten aikanaan...

Kello 13 eli tunti haun jälkeen olikin vuorossa vesikoiralenkki Luolavuorella. Sää oli yllättävän hyvä (silloin tietysti tuuli...), vasta loppumatkasta alkoi tulla lunta taivaalta, mutta sitä ennen oli ihan auringonpaistettakin. Harmi vaan, ettei paikalla ollut muita kuin me ja Birgitta Rastan ja Farin kanssa :D. Yhtä hyvin oltaisi voitu kävellä hakutreenien jälkeen Kaarinassakin, mutta tulipa ainakin koirat ulkoilutettua! Nyt on aika rauhallista porukkaa, emäntä ja koirat.