1) Agilitykurssi ehti jo päättyä, ja valitettavasti tässä on nyt parin kuukauden tauko ennen alkeisjatkokurssia. Rufus pärjäsi hienosti, sai kehuja melkeinpä joka esteestä :). Ihan oikea keinu menee jo, eikä pelota yhtään (toki täytyy emännän vähän varmistaa, että koira muistaa hidastaa akselin jälkeen). Viereisellä kentällä näkyi usein vähän pidemmälle ehtineitä paikallisia agilitykoirakoita treenaamassa, nimittäin Into ja Vimma. Ehkä mekin sitten joskus päästään niin monta estettä peräkkäin :)... Taisi olla espanjalaiset parhaimmin edustettuna rotuna ATT:n agilityhallissa maanantai-iltaisin, sattumalta kaikki neljä vielä poikia.

2) Agilitykurssista innostuneena totesin, että Rufus tosiaan alkaa olla jo siinä iässä, että sitä voi alkaa pikku hiljaa kouluttaa. Agilitykurssia paikkaa siis kolmeen kertaan samassa hallissa järjestettävä Sannan ja Sailan KoiraKoulu. SS-Koirakoulussa treenataan arko- ja ALO-tokoa, sekä sitten kun ei enää niitä jakseta niin vähän myös esteilyäkin. Odotukset on korkealla vaikka kotiläksyjen teko on vähän niin ja näin. Rufuksen pitäisi opetella sitä perusasentoa, mutta ei se oikein muista ihan joka päivä sitä tehdä. Jätin kurssin kirjallisena materiaalina saadut TOKO-ohjesäännöt luettavaksi, jos se selventäisi asian tärkeyttä ja TOKO:n vaatimaa työmäärää koiralle. Olen itse huomannut miten hukassa sitä välillä on kun pitää ihmisten ilmoilla jotain koulutusjuttua tehdä, ei liiku päässä ei sitten mikään, onneksi Sanna on kärsivällinen. On se kumma miten paljon helpompi asiat on ajatella silloin kun on kotona koneen äärellä tai edes kotona koiran äärellä yksin. "Kyl mää kotona osaan."

3) Innolla odotetaan perjantaita, jolloin on Paimiossa vesikoirapikkujoulut :). Jee!

4) Otso vaan kasvaa. Nyt hän on kohta 10 kk, ja osaa jo paljon asioita. Otso osaa vilkuttaa ja taputtaakin nykyisin, naksutella kielellä ja maiskutella suulla, kiivetä portaat ylös ja melkein myös tulla yhden askelman peppu edellä alaspäin (mysö sängystä/sohvasta pienellä avustuksella), jokellella (vaikka meidän mielestä hän sanoo ihan selvästi "äittä" ja "ifi", mutta tilanteesta riippuen samat äännähdykset tietysti voi tarkoittaa myös "tässä", "missä"...), hän tunnistaa joitakin sanoja (kuten "Missä Peilivauva?" ja joskus myös EI). Otso osaa myös avata raollaan olevan oven vetämällä, mutta ei vielä työntämällä. Siispä hän pääsee olohuoneesta ihan sujuvasti karkuun jos ovi on sen verran auki että siitä saa otteen, mutta takaisin tullessa onkin vähän ongelmia, kun vetämällä jää vain sormet oven väliin :). Ei aukea ei millään. Ehkä hän kohta huomaa, että jostain syystä se sama ovi joka ennen aukesi vetämällä toimiikin välillä työntämällä ;). Niin ja toki Otso myös tanssii ja laulaa edelleen. Otso ei ole sairastellut vielä mitään, vaikka kerran on kuitenkin testattu alueen päivystyspalveluita privaattialueen äkillisen muodonmuutoksen ja kivuliaisuuden vuoksi. Mitään vikaa ei pojasta kuitenkaan löytynyt enää sitten kun lääkärin eteen päästiin. Eikä seuraavanakaan päivänä toisen lääkärin edessä :).

5) Rufuksen pennutkin ovat kasvaneet kovasti, blogista heidän kuulumisia tarkkailemme. Terveisiä sinne Raumalle! Seuraavaksi odotellaan koska Leena ja Neta pääsevät tänne etelään vierailulle.

6) Nämä aikuiset koirat on kasvaneet myös, nimittäin karvaltaan. Ne alkaakin olla jo melko pitkät, minkäpä takia koirat käyvät pesulla monta kertaa päivässä. Toki ne myös ovat kuivumassa monta kertaa päivässä. Ei ole kovin kiva tällainen harmaa syksy, vaikka melkein joulukuu jo onkin. Onneksi on nyt se tassutrimmeri, saa niin näppärästi tassunpohjat paljaiksi.

7)Rufuksen saavutettua koulutusiän ;) on ohjelmistossa myös käsittelyyn opettaminen. Joku koulukuntahan tosiaan opettaa tätä jo pienille pennuille, mutta katson että siinä ei ole mitään haastetta. Ja sitä paitsi sijoituskoiran turkinhan avaa joku muu ;). Joka tapauksessa nyt tuli mieleen tehdä jotain sille asialle, että Ruu kiemurtelee ja vääntyilee ja yrittää liueta paikalta aina kun turkkia avataan eli revitään. Koulutusohjelma etenee nyt näin: Asetutaan istumaan tai seisomaan jonkin esteen eteen, siten että esteen ja kouluttajan väliin jää pienen koiran mentävä tila. Vihjataan koiralle että se voisi asettua esteen ja kouluttajan väliin, näytetään makupalaa ja asetetaan se suurieleisesti koiran ulottumattomiin mutta kuitenkin niin lähelle että näköyhteys säilyy, sanotaan Odota ja pysäytetään koira sopivaan kohtaan turkin huoltoa ajatellen. Tarvittaessa osoitetaan makupalaa uudestaan, jotta koira seisoo valppaana paikoillaan. Tartutaan turkkiin sellaisella tavalla ja sellaiseen kohtaan joka koirasta tuntuu vielä siedettävältä, ja jos koira seisoo edelleen paikoillaan, vapautetaan se makupalalle. Jos koira alkaa kiemurrella tai hiippailla makupalaa kohti, otetaan makupala pois ja keskeytetään hetkeksi koulutus. Toistetaan proseduuri mahdollisesti heittämällä makupala tällä kertaa toiselle puolelle, jolloin koira pääsee lennokkaasti makupalalta toiselle pysähtymällä kahdeksikon keskellä hetkeksi turkin huoltoon. Muistetaan välissä palkata sitä toista koiraa, joka vierestä kyttäämällä ja kuolaamalla korottaa vahvisteena käytetyn nappulan arvoa koulutettavan koiran silmissä noin potenssiin 7. Muutaman makupalan jälkeen pitäisi pystyä jo tarttumaan vähän reilummin karvaan ja jo repäisemään yhden tai pari naruntapaista auki. Pikkuhiljaa päästään etenemään vaikeampiin kohtiin (Rufukselle vaikea on takajalkojen karvan tutkiskelu ja availu etenkin jos itse istun tai kumarrun alaspäin) ja lisäämään käsittelyaikaa per makupala. Ollaan jo aika pitkällä parin harjoittelukerran jälkeen. Haastavaa on vain pidättäytyä nyhtämästä turkkia aina kun koira tulee käden ulottuville.

8) Kolmas koirien käsittelyä helpottava asia on se että koirille on hommattu kuonopannat! Ihanaa.

9) Charo ei selvästikään enää näe tuolla ulkona hämärässä. Varsinkin kotikortteliin eli omalle reviirille tultaessa sitä epäilyttää monet asiat, esimerkiksi eräänä iltana parkkiksella ohitettiin muristen joku autolleen matkalla ollut pariskunta, jotka jäivät "ihan suosiolla" odottamaan että pörräävä Charo ehtii mennä ensin... Remmilenkillä se raahustaa perässä, vaikka vapaana vielä hämärässäkin uskaltaa jolkotella kauempana. Viikonloppuna olin pikaisesti iltasella metsässä juoksuttamassa koiria, ja ohjelmassa oli tennispallon etsimistä omaan tahtiin mättäiköstä. Charo etsi ihan rauhallisesti ja näytti pärjäävän hyvin (löysikin sen pallon pari kertaa ensimmäisenä), mutta törmäsi lopulta kuitenkin johonkin puuhun tai kantoon ja ulvahti. Hitaasti vauhdista, että tuskin kovin pahasti satutti itseään, mutta tuli mieleen että sehän voi saada vaikka silmänsä puhki johonkin risuun, jos ei näe varoa. C pääsi sitten vähemmän riskialttiiseen suojatyöhön, eli suorittamaan makupalojen etsintää tasaiselta alueelta. Jampan ja Vilhon Anna muistutti, että ehkäpä se tästä helpottaa kunhan muut aistit ottavat suuremman roolin, toivotaan niin. Ja ehkäpä sekin helpottaa, kun näkökyvyn rippeetkin menee, eikä C enää näe mitään epäilyttäviä hahmoja.

Muutoin esimerkiksi sisällä tai valoisassa ei vielä näy juuri mitään muutosta, eikä C:n suhtautuminen ihmisiin, lapsiin (kun eihän ne ihan ole ihmisiä C:n mielestä) tai toisiin koiriin ole mielestäni muuttunut. Ainakin tässä eräänä päivänä C meni ihan reippaasti häntää heiluttaen kahteenkin eri otteeseen lapsia moikkaamaan, eikä haitannut vaikka toinen (ekaluokkalainen tuttu tyttö) rutisti poskista ja toinen (1-2-vuotias vieras poika) tökkäsi muuten vaan kädellä koiraa kauemmas. Toki nykyisin olen entistä tarkempi siitä, että näissä tilanteissa työnnän Ruuffuksen edeltä "Tätä pientä saa silittää" ja annan Charon päättää itse haluaako mennä moikkaamaan. Sitä paitsi jos vieraille lapsille sanoo että "Tuota mustaa ei saa silittää kun se ei tykkää lapsista", ne seisoo kauhusta tönkkönä eikä yritä edes koskea, jos se vihainen koira päättääkin tulla nuolaisemaan nenästä (vitsi vitsi) ;).

10) Luonnon ehdoilla Skotlannissa ihana, ihana viisiosainen sarja alkoi Yleltä. Ja onneksi se näkyy netistä (myös Yle Areenassa), niin voi katsoa aina kun ehtii muutaman minuutin kerrallaan. Suosittelen kaikille koiranystäville, romantikoille ja biologeille (sun muille hippiäisille).

En jaksanut keksiä täytettä ja aasinsiltoja kymmenelle eri asialle, joten menköön näin listattuna kuulumiset tällä kertaa ;).