Rauha on nyt ollut maassa ja hyvä tahto poikien kesken. Arvelin itse, että olisikohan tässä käynyt niin, että Rufuksen luottamus Charon hyvään tahtoon romahti siinä autokohelluksessa ja vielä uudestaan pikkujouluissa (vaikkakin Rufus oli silloin itse se agitaattori), ja se pelkäsi Charon käyvän kimppuun aina jos Rufus päästää mitään ääntä. Vaikka Charo ei olekaan syyllistynyt mihinkään muuhun kuin kertaluontoiseen takaisin ärähtämiseen silloin pikkujouluissa, tällainen kuvio olisi voinut selittää sen miksi Rufus panikoitui autossa toisen kerran ja uudestaan vielä kylppärissä: Jos Rufus tapansa mukaan oli lähdössä Charon mukaan haukkumaan jotain autonikkunasta näkynyttä koiraa, ja jos Rufus kylppärissä oli harkinnut Charolle ohimennen murahtamista, se saattoi pelästyä jo pelkästään muistinvaraisesti, että "Aaaaaaaa nyt se Charo tappaa munt piänen koiran, miks mun piti taas avata suuni!?"

On mahdollista myös, että onkin kyse jostain Rufuksen äkillisistä tai miksei jatkuvistakin kivuista. Useinhan ihan oikeasti koiran, tai minkä tahansa muun eläimen oudon käytöksen selittää kipu, vaikka ihmiset olisivat ihan varmoja, että ei sillä mitään ole. Vaikka aina, jos ei ole selkeää oiretta havaittu, on mahdotonta myöskään sulkea tätä vaihtoehtoa pois. Rufus kävi kesällä Piiran käsittelyssä, mutta silloin ainakaan siitä ei mitään erityistä löydetty. Agility on sittemmin aloitettu ja kuonopanta hommattu.

Toki syy voi olla myös Charon PRA:n myötä muuttuneessa olemuksessa. Ei se vieläkään kyllä törmäile, mutta on enemmän huolestuneempi meidän korttelissa vastaantulevista ihmisistä. Tänään oli taas kirkas päivä, ja jostain syystä kaksi mummoa aiheutti Wuf Wuf -vahtihaukkua. Toivottavasti se ei ole merkki siitä, että Charon silmät on jo siinä kunnossa, että vain täydeltä taivaalta paistavassa auringossa näkee valkoista hankea vasten tummia hahmoja... Tässä muuten salamalla otettu kuva Charosta, huomaa hyvin miten verkkokalvo näyttää oudon vihreältä.

 

Vaikka kuulostaa siltä että meillä menee huonosti, ei asia ole lainkaan niin :D. Sannan ja Sailan vesikoiratokoilu herätti taas vähän mielenkiintoa siihen suuntaan, onneksi toiminta jatkuu vuoden vaihteen jälkeenkin. Rufuksen kanssa on jopa (!!!) kotona ja lenkillä vähän treenailtu sitä sivulletuloa (sehän osaa perusasennossa olla ja seurata, mutta ei osaa kiepahtaa liikkumattoman ohjaajan sivulle), ja se alkaa jo sujua. Tosin Rufus herkästi tallaa oikean etutassun mun kengän päälle ja teputtaa sitten jalka kengällä pari askelta sivulla... Juu me harjoitellaan vielä vähän :)..

 

Vähän kuvia iltapäivältä:

 

 

Otso

 

Rufus

 

Tämä on nyt sitten varmaan Joulunaru, väriensä perusteella.
(Joulukäpy II on hävinnyt...)

RuuhkuPuuhku

Oli se Tsarokin mukana.

 

 

 

 

Toivottavasti vielä ennen joulua muistaisi aurinkoisena päivänä ulkoiluttaa kameraa toistamiseen, vähän hämärä jo vaivasi näitä ottaessa :).