Rufus kävi tänään vierailulla Rastan ja Farin emännän Birgitan työpaikalla. Siellä ollaan jo totuttu espanjanvesikoiran pentuihin, Rufus taisi olla neljän yksilö, joka siellä kahden vuoden sisään on nähty. Rufuskin käveli sisälle kuin kotiinsa, moikkasi matkalla parit miehet ja toimistossa taas lisää ihmisiä. Se ei kyllä ainakaan ole varautunut... Kaikkien mielestä se taisi olla tosi ihana. Rufus vähän esitteli pallolla leikkimistaitojaan ja ongelmanratkaisukykyjään, kun pallo karkasi sermin alle viereiseen työpisteeseen, harjoitteli syliin rauhoittumista Birgitan kanssa ja torkkui käytävällä. Sitten tulikin jo vähän harmitus kun oli jo kiire päästä ulos, mutta tädit vaan leperteli... Pahaa mieltä ilmaistiin haukkumalla. Ihme ettei Rufus silti pissannut tai kakannut toimistoon, vaan odotti kärsivällisesti, että päästiin ulos.

Sisällä on pari päivää harjoiteltu katsekontaktia eli "luvan pyytämistä" ruokakupin, makupalojen ja ulko-oven kanssa, ja ainakin ruoan kanssa se alkaa jo sujua. Rauhoittumista otteessa on myös harjoiteltu, sekä sylissä että lattialla istuen. Kovaääninen ja -tahtoinen pentu... Ja taistelutahtoinen, Charo oppi aikoinaan nopeasti sen, että taisteluleikki jatkuu, kun lelun pysähtyessä päästää irti, ja C jopa tarjosi heti silloin pienenä poikana parin askeleen peruuttamista ja istahtamista irrottamisen jälkeen. Samoin sille oli helppo opettaa, että leluun saa tarttua uudestaan vasta luvan kanssa, vaikka se jo liikkuisikin houkuttelevasti. Rufus sen sijaan repi lelua niin kauan, kuin sillä oli pienikin ote jostain sukan kulmasta, vaikka painoin lelun maahan ja peitin sen parhaani mukaan sormilla. Kahden päivän satunnaisen leikkiharjoittelun jälkeen alkaa se irrottaminenkin sujua, joskin lelua pitää varmuuden vuoksi mälvätä hetki ensin, jos se kuitenkin jatkaisi liikkumista.

Harjoitus on siis mennyt näin: Ensin leikitään lelun saalistusta ja repimistä hetki, sitten otan kahdella kädellä lelusta kiinni molemmin puolin pennun kuonoa ja pidän sen mahdollisimman paikoillaan. Odotan, että pentu irrottaa ja mielellään siirtyy vähän kauemmas lelusta, sitten sanon VAPAA ja alan taas liikuttaa lelua ja annan pennun taistella siitä uudestaan. VAPAA ei siis vielä ole käsky tai lupa, se vaan liittyy siihen, että sen jälkeen lelu muuttuu kiinnostavaksi. Kun Rufus alkaa ymmärtää, että pysähtynyt lelu lähtee liikkeelle kun siitä irrottaa hampaat, ja osaan itse arvioida milloin se mahtaa irrottaa, alan sanoa IRTI-sanaa. Nyt alkuun tilanne on nimittäin sellainen, että irrottaminen täytyy palkata nopeasti lelua liikuttamalla, jotta pentu yhdistäisi ne toisiinsa, ja jos sanoisin IRTI nyt jo, se kuulostaisi siltä, kuin sanoisin IRTIVAPAA ja epäilen, että pentu silloin yhdistäisi IRTI-sanan väärin. Sitä paitsi en ehdi edes reagoida niin nopeasti vielä, että osaisin sanoa IRTI sillä hetkellä, kun pentu irrottaa, koska se tosiaan sitä ennen saattaa pureskella lelua aika paljon. Siihen menee siis turhaa aikaa, joten opetan ensin vapautussanan, ja vasta kun irrottaminen alkaa olla varmaa ja nopeaa, liitän siihen sanan.

Olen koittanut myös pitää kontrastin mahdollisimman suurena: jos lelun pysähtyminen ei Rufuksen mielestä paljon leikin iloa poistakaan, on ainakin heti vapautussanan jälkeen lelu niin villissä liikkeessä, että pienessä päässä alkaa rattaat pyöriä ja se toivottavasti kohta pitää liikkuvaa lelua paljonkin kivempana kuin paikoillaan olevaa. Mitenkähän mahtaa se itsehillintä toimia sitten, kun pitäisi odottaa lupaa syöksyä liikkuvan lelun kimppuun... Pitää Rufuksen kanssa myös varoa murinan vahvistamista taisteluleikin aikana. Olisikohan paras tapa lopettaa leikki kun murina alkaa, vai riittäisikö tuollainen irrottamisharjoitus katkaisemaan tilanteen? Vai pitäisikö odottaa, että se lopettaa, ja antaa sen voittaa lelu silloin kun se leikkii murisematta? Se nimittäin murisee nyt todella helposti, välillä myös haukkuu lelu suussa vetoleikissä. Murinan sanotaan liittyvän epävarmuuteen, mutta en tiedä. Tämä on aika kova komentamaan, ja murisee myös silloin, kun ihminen on leikissä passiivinen ja vain pitää lelua tai mitä tahansa revittäväksi kelpaavaa.

Viikonloppuna nautimme Nadador-päivistä Vehmaalla, ja Charo sai loistaa "hakuesityksessä". Kerron viikonlopusta lisää illemmalla, tänään on vielä edessä vesikoiratreffit Charolla. Rufus taitaa vielä saada jäädä kotiin niistä geimeistä, senkin takia että joudun menemään bussilla plus kävelemään jonkun matkaa ennen perille pääsyä ja toisekseen siksi, että kennelyskää ynnä muuta kröhää on liikkeellä.