Sain kameraan uuden muistikortin, ja nyt kelpaa kanniskella sitä joka lenkillä mukana... Tässä kaksi videon pätkää leikkivistä koirista viime viikolta:






 Videoilla Charolla on vielä turkki tallella. Se lähti sunnuntaina pois. Yli puoli vuotta se oli saanut kasvaa, ja koiralla selvästi oli jo aika tukala olo, vaikka turkki suht hyvin olikin pysynyt auki. Paksu ja tiheä se on silti. Charo läähätteli jatkuvasti sisällä ja ulkona, hiekkaa tuli lattioille ihan tajuttomasti pesemisestä huolimatta ja ehkä taas pesemisen ja jatkuvan märkyyden takia alkoi maha, leuka ja käpälät hieman punoittaa. Läähättäminen loppui saman tien, kun olin saanut pään ja kaulan alueen karvattomaksi. Trimmaus meni hyvin ja aika nopsaan, Charo oli kiltisti koko ajan.

Ihan erinäköinen koira sieltä taas paljastui. En varmaan koskaan lopeta sitä hämmästelyä, miten erilaiseksi pitkä turkki tekee koiran ja miten hienoa on, että perrojen kanssa on tämä turkin lyhyeksi ajo tapana. Sääliksi käy niitä pitkäturkkisia koiria, jotka kantavat samaa tukkaa koko ikänsä. Charolla reaktionopeus paranee moninkertaiseksi lyhyessä turkissa, mutta koira vaikuttaa kuitenkin rauhallisemmalta, kun se läähätys jää pois. Se on jopa yllättävän tyyni nyt :). Pelkäsin muuten kovasti sitä, että turkin alta paljastuu luuranko, mutta onneksi ei! Charo on hassun mallinen aavikkovinttikoira edelleen, mutta kylkiluut eivät paista (eivät edes näy!) ja jonkun verran on lihaksiakin sentään. Rufus-alikehittynyt-kääpiö muuten näyttää ihan normaalin korkuiselta pennulta nyt, kun Charon tilavuus pieneni puoleen! Huolestuttavaa  on ehkä edelleen se, että poikien vyötärönympärykset ovat samat, jos ei Rufuksella suurempikin kuin Charolla, ja rintakehät ovat melkein yhtä leveät... Ja äsken lenkillä olemattoman hontelon Charon vierellä lönkötellyt Rufus muistutti epäilyttävästi pientä höllyvää tynnyriä tappijaloilla. Hih hih. Eikä Rufus oikeasti ole lihava eikä edes lyhytjalkainen tai pitkäselkäinen. Onpahan vaan paljon tukevampirunkoinen kuin Charo.

Tällainen turjake Charo oli ennen kynimistä:





Ja tällainen kuikelo siitä tuli. Hyvä kun takki pysyy päällä :)
:


Profiilia vielä. Miksiköhän noihin Hurtan takkeihin on pantu tuo pesulappu tuohon eteen, kun se repsottaa
joka kuvassa näkyvillä...:



Ja sitten kuvia Rufuksesta:





Parivaljakko ennen...


... ja jälkeen:





Eilen tulikin lenkillä vastaan rouva, joka sanoi kohdalle päästyään: "Ai eihän nuo olleetkaan samaa rotua!" Eipä tosiaan uskoisi. Parasta Charon karvojen dramaattisessa lyhentymisessä on se, että nyt se on taas niin lämpöohjautuvaa sylikoiraa, että! Koko ajan pitäisi päästä sohvalle lämpimään...