Kaunis keväinen auringonpaiste, ehkä viimeisiä lumisia päiviä. Pitihän sitä kamera sitten ottaa lenkille mukaan, jos vaikka blogiin pitkästä aikaa koirakuvia... Mielenkiintoiseksi kuvaamisen teki se että kuvat piti ottaa sokkona. Kamera on nimittäin kehittänyt näyttöön psykedeelisen vaaleanpunaisen valumakuvion, joka ilmestyy aina kuvatessa. Valmiit kuvat kyllä ovat lähes normaaleja. Tai no...

Sokkolähikuva Rufuksesta. Kaunis vihreä korostus kyljessä on kameran psykedeliabonusta.

 

Tämän kuvan osalta ei voi kyllä kameraa syyttää... Kiltisti paikallaan istuvaa ruskeaa koiraa kuvatessa ohi sattui viuhahtamaan mustavalkean espanjanvesikoiran näköinen salama. Ruskealta koiralta meinasi irrota ällistyksestä korvat ja kielikin päästä.

 

Mustan salaman lento tyssäsi lopulta lumihankeen. Ruskea koira kommentoi...

... ja kommentoi.

 

Oli kortille tallentunut muutama hyväkin poseerauskuva. Tältä se salama näytti, kun vauhtia oli vähän vähemmän. Taas vihreää korostusta.

 

Näin lempeä ilmekin sillä oli. (Yhtä onnistunutta sokkolähikuvaa vastaan oli kymmenen kuvaa, joissa näkyi puolikas korva tai alaleuka.)

 

Osaahan se Rufuskin esittää lempeää nallukkaa halutessaan.

 

Rufuksesta on kasvanut tällainen minikokoinen jässikkä. Takajalkojen niiaus johtuu edessä häämöttävästä rakkaasta Joulukävystä. Koitin kyllä sanoa että seiso ryhdikkäästi, tämä kuva tulee blogiin!

Tässä Rufus ulkoiluttaa ihanaista Joulukäpyä.

 

Vielä loppukevennykseksi yksi Rufuksen oma psykedeliapläjäys. Tämä taitaa olla sitä pallohulluutta?